Nyt sitä ollaankin sitten keskellä... kesää. Ja voidaan sanoa (niin monella tasolla) että lasi on puoliksi täynnä!
Keväällä kylvämäni sitruuna kukoistaa jo vihreänä, ja avokadokin lykkää jo varrenpäätä ulos multien joukosta. Hyvä niin. - Tiesitkö muuten, että kotioloissa sitruunasta kasvaa eräänlainen puska, joka erittää lehdistään raikasta sitruunan tuoksua kun sitä koskettelee?
Tänään puolestaan allekirjoittaneella olisivatken sitten juhannusjuhlinnat mökillä, mutta silti kaupungissa. Nerokas ja hieman paradoksaalinen yhdistelmä. Vaan eipä tule sitä ahaa-elämystä, että mieleen juolahtaa: "Perhanas, nyt tuntuu siltä että voisin mennä kuselle keskelle järveä, soutupaatilla, totta kai!".
Ja koska jokainen toivotteli eilen juhannukset (ja osa asumani hämärähkön, mutta luonnonläheisen kaupunginosan väestöstä aloitti sen juhlimisen tekemällä tulen pihagrilliin keskiyöllä, raikuvassa laitamyöteisessä) vaikka juhannusta vissiinkin kuuluisi toivottaa vasta huomenna, niin minäpäs toivotankin sitä tänään, tämän ilahduttavan kesäisen sikermän tuomin sävelin.
Joten, hyvää juhannusta teille tämän biisin myötä arvon lukijat ja kuulijat, mutta niin myöskin minulle! (Projektirintamalta jätän tiedotteet väliin, sen verran jännässä kohdassa nyt olemme, että asiaan on syytä palata paremmin juhannuksen jälkeen, mutta älkää peljätkö, kannen alla porisee herkullisuus - itse herkullisuus!)
Joten, seuraavaksi Samae Koskinen ja hurmaava, Läski Mulkku!
Tekstit
