torstai 31. joulukuuta 2009

Home Studio - 6 - New Year MiXellaneous



Pettymysten vuosikymmen lähenee loppuaan, krapulan viiniä en juonut kohtuuttomasti, enkä syönyt kasvuideologien pettuleipää. Mutta tietysti minullakin nyt on vaikeaa, kun heitän hyvästejä, jollekin ja en tiedä mille.
- Pentti Saarikoski



Home Studio - 6 -
New Year MiXellaneous



Tässä olisi tämän vuoden viimeinen Home Studio lähetys!

Kiitos kuluneesta vuodesta, joten tässä olisi biisikupletti jonka parissa vuosi vaihtuu ryminällä. Kyseessä on tuttuista ja tuntemattomista iskusävelmistä koostuva The Fireworks Mix. Se on erinomainen korvaaja ilotulitukselle.

Minä lähden tästä myöskin viihtymään, ja toivon että vuodenvaihde on menestyksellisempi kuin edellinen jolloin lähtiessäni viihtymään minun vessani tulvi muihin huoneistoihin saakka ja vuosi vaihtui minun nukkuessani kaverin sohvalla.

Niin ja jos joku väittää että minut tavattaisi painamasta jotain lihavaa pissistä baarinvessasssa, niin sellaiset väittämät kiistän vahvasti.

Mutta nyt, kiitos näkemiin ja kuulemiin.. niin ja hyvää uutta vuotta.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Joulupäivin ja Jouluöin

Päätin spontaanisti kirjoittaa hieman joulutunnelmista, niistä suurenmoisista ja rakastetuista, vaikka on paljon tapahtunut mistä voisin mainita niin ne jätin tuonnemmaksi.

Samoin tänään olisi normaalin aikataulun mukainen Home Studion ilmestymispäivä, vaan se ei tule tänään. Sen sijaan sen on tarkoitus tulla erikoisjaksona uudenvuodenaattona.

***

Aloitin tämän syötteen kirjoittamisen kun oli todellakin jouluyö, siis joulupäivän ja tapaninpäivän välinen yö. Muistan miten edessäni oli tyhjä tuoppi, tyhjähkö viskilasi, musiikkina soi vuotuinen joulukokoelmani. Lautaselta syötynä kinkkua, johon olin liittänyt oheen italiansalaattia ja sienisalaattia, eritoten perunasalaatti on herkkuani mutta sitä ei ollut saatavilla. Silloin.



Joulu on mennyt kohtalaisen hyvin, on harmi että sitä on niin vaikea aina viettää aikuisiällä sillä lapsena siihen liittyi oma spontaani ilo ja mystifiointinsa. Aikuisena joutuu keskittymään siihen kuin meditatiiviseen suoritukseen, ja minä teen sen ilomielin sillä rakastan joulua! Nimittäin on muistettava tarkkaavaisella tavalla että joulu käy meditaatiosta, pulskasta retriitistä. Kun lapsuus on loppu, on oltava joulussa koko olemuksellaan, muuten se tulee ja menee aina yhtä yllättäen, ei9kä sen taika kosketa. Yritin joskus olla jouluna baarissa, en pitänyt, mutta he jotka joutuvat olemaan joulun varjossa olkoon heille baari unohduksen lähde vaikka vielä parempi olisi meditatiivinen koetus.

Perinteinen porona toimiminen tuli hoidettua hyvin, siitä huolimatta että raskaat uniongelmat pitivät minut edellisen yön ajan hereillä, oli aaton Simpsons-maratoni suuri apu - varsinainen kultuuriteko subilta! Matkalla olin myöskin tuskallisen masennuksen raastamana, mikä lieni suoranainen jatke uniongelmaani, mutta kun sain soittimeen joululevyni se virkisti huomattavasti. Uskon että minun tulee puhdistautua mentaalisista haittaohjelmista, ne ovat kuin leegio pahansuopia trickstereitä, ne haittaavat intuitiota antamalla sille ylimääräisiä ja vääriä signaaleita joista minun on mahdoton sanoa mitään varmaa! Miten voisin, jos kerran intuitio toimii päin helvetin vittupersettä?

Nautin pitkin matkaa ruusujuurigingsengsitruunaköynnöspillereitä. Musiikissa on etuna se että jos se saa sinut laulamaan mukanaan, se ei voi olla huono apu. Kun taas taajuuden 666 vai oliko se 999, musiikkitarjonta oli sekoitus alatempoista ja masentavan kaihoisaa jouluiskelmää joka sai aikaan tuntemuksen että tämä olisi 51. joulu jossain Hervantalaisessa yksiössä, jossa on oksennus lattialla ja tentturemmi alakerrassa, peilissä epätoivoinen ja uurteiden kehystämä katse.

Oloni helpottui pitkin matkaa. Reissu oli vähemmän raskas kuin edellisenä vuonna, vaikka se tälläkin kertaa oli muutaman tunnin mittainen. Uusraamitin sen mielessäni joulun gallerian läpikäymiseksi missä voin ihastella tuon meditatiivisen juhlan tienvarsilla olevia palavia ikoneita ja taloissa olevia joulumenoja. Ja se olikin hieno idea se!

Lopulta kun tulimme reissulta, kävimme joulupöydän ääreen. Joulupöydässä oli hiljainen tunnelma, ja minä nautiskelin sen antimista avoimesti! Ongelma tuon reissun jälkeen on, että tulee sellainen "työläisjoulu" jossa mennään viideltä pöytään ja kuudelta maate. Sen sijaan minä nautin mm. graavattua lohta, joululimppua, siskon tekemää kotikaljaa, kinkkua, paistikastiketta, imellettyä perunalaatikkoa, rusinatonta maksalaatikkoa, ja porkkanalaatikoa - mitään ei puuttunut! Päätin notkuvan pöydän antimet viskiin jonka Sam Mayhem oli antanut lahjaksi, ja tietysti laihaan kahviin joka oli tuoretta (minun ja vanhempieni mieltymykset kahvin suhteen eroavat tässä suhteessa, heistä on säädytöntä ja sopimatonta juoda niin vahvaa kahvia kuin mitä minä juon - tästä otettiin yhteen muutaman kerran joululoman aikana!).

Aterioimisen jälkeen oli aika siirtyä lahjojen pariin. Pienenä en malttanut odottaa niiden aukomista, nyt haluan siirtää nautintoa mahdollisimman pitkälle! Mutta koska meillä oli sovittuna vierailuaika, oli selvää ettei se nyt onnistunut. Niinpä aloimme lahjojen aukomisen, jakamisen myötä. Sain yllättävän paljon lahjoja, ja olin hyvin tyytyväinen sillä ne olivat poikkeuksetta erinomaisia!

Esim. nämä geishapallot:




No ei, vaan Taichi-palleroisethan nämä.

Erikoisuutena niissä on äänet, toinen kuula antaa korkean ja toinen matalan äänen, mikä pelottaa suunnattomasti koiraa.

Tämän ääniefektin vuoksi niitä kutsutaan perinteisesti 'ärjyvän lohikäärmeen ja laulavan feeniksin palloiksi'.
Ja jostain syystä niiden pyörittely on harvinaisen addiktoivaa..Terveyspalloja on siten käytetty kautta aikojen fyysisen kunnon kohentamiseen sekä henkiseen rentoutumiseen.

Samoin myöskin itsepuolustusvälineenä näitä on sanottu käytetyn. Se on helppo uskoa, sillä jos heittää hyökkääjää vastapalloon - suoraan naamaan, kuuluu samanlainen ääni kuin heittäisi biljardipallon tyhjään kylpyammeeseen..

Lisäksi myös pieni määrä suklaata, piikkimatto, Housen 3.mas tuotantokausi, musiikkilaitteistoa, kirjallisuutta (Yrjänän päiväkirja ja laaja kokoelma enemmän tai vähemmän buddhalaisia mietelauselmia), PJ Harveyn levyn (Stories From The City, Stories From The Sea), viskiä kauniissa lahjapakkauksessa (Johnny Walker), ja kotiteatterilaitteistoa - vain joitain mainitakseni. Yrjänän päiväkirjasta pitää sanoa että sitä lukiessa se tunne vahvistuu, että minun on entistä vaikeampi ymmärtää muita CMX-faneja, vaan asia on kuten uskonnossa että he joilla on löyhin vakaamus ovat helpoimpia ihmisiä keskustella. Miehen päiväkirja alkaa siitä kun hän on täsmälleen saman ikäinen kuin minä. Outo jätkä ja moderni mystikko jolla on hullun kaipaus. Tosin, hän oli pitänyt päiväkirjaa jo 10 vuotta, ja musikaaliset saavutukset nyt joltisenkin isommat kuin minulla, mutta minä siedän sitä helposti. Oli lohdullista omalla makaaberilla tavallaan miten hänellä on täsmälleen samanlaisia ahdistuksia jotka vääntävät sisimpää rikki, kuin mitä minulla on. Tarkoituksen kyseenalaistamista, epäilyä, osansa pelkäämistä ja maanista masokismia sekä intensiivistä, puolitahanto eristäytymistä! Asiat joita hän käsittelee ovat samoja joita olen miettinyt viime aikoina, niin oudot unet (vaikka näissä Yrjöllä kyllä mennään aika lujaa) kuin myöskin sukupuolien merkityksiä (feminiini ja maskuliini) sekä arkkityyppien merkityksiä - ne liittyvät kiinteästi minun erääseen kirjaprojektiini, ja siihen liittyviin viimeisimpiin löydöksiin Egon hienomekaniikasta. Siskon mies otti aattoyönä puheeksi Egon ("Eegon") ja se hämmensi minut kaikessa sen odottamattomuudessaan, se oli varmentava, odottamaton pala. Huom: Sinä ET ole yhtä kuin Ego. Muistelethan tätä vierustoverisi kanssa?

Sam Mayhemin kauniisti teipat..paketoitu persoonallinen viskipullolahja oli mitä ilahduttavin! Muuten meidän lahjat menivät ristiin, edellisenä vuonna hän ei tuonut minulle, ja nyt minulta jäi tuomatta hänelle. Tuon sen sitten jälkipostissa.


- Minä jo hieman olinkin toisesta osasta lahjaa juonut, mutta eihän siinä nyt mitään pahaa voinut olla.

Itse annoin mm. Huuhtadorfenille paperinukkehitlerin jollaista ei löydä mistään, vanhemmille saunahärpäkettä ja Home Studion keräilyharvinaisuuden eli nimmaroidun promopainoksen pilottijaksosta. Niin ja tietysti kaikille Home Studion faneille, lojaaleille, annoin mahdollisuuden kuulla nyt joulun ajan KAIKKI tähän mennessä ilmestyneet jaksot (jotka tosin ovat taas arkistojen uumenissa kun tämä teksti tulee luettavaksi).

Vieraillessa siskolla pelasimme lautapeliä, sain konjakkia kahvini kanssa ja pääsin maistamaan myös Marskin ryyppyä. Kaikki leppoisia ja arvokkaita kokemuksia; perinteitä. Tultuamme kotiin söin ja join, ja kävin internetseissä tekemässä toivotuksia ihmisille joita en muuten saanut kiinni. Venla Jäätelöinen oli saanut lahjaksi jekkua ja oli menossa leikkaamaan äitinsä hiuksia, Kik "punapäinen tyttö" Lindström oli soittanut minulle tuona jouluisena yönä ja ollut sen verran päissään chatissa että en ymmärtänyt muuta kuin nauraa, Rotunainen oli ilmeisesti lahjonut tontut sillä hän päätteli olleensa kiltti - hän piti Jouluaattona Kännissä kappaleesta jonka laitoin esittäen! Voi sitäkin isohuulista tummaa oliivinväristä naista, hänen tunnusmusiikkinsa on Danzigin Her Black Wings "The bitch is come / For those who wait / Cross the breach in hell / See she is /
Bedeviled with breasts / Enchantment on legs / And she comes down to me/ And she offers me sleep / Under her black wings"
. Join tuona yönä koko pullon baileysin kermalikööriä, mikä oli suussa sulavaa. Niin ja Ternipsin kanssa myöskin vaihtelin hämäriä kuulumisia, miehellä oli glögiä ja kossua, niinpä ymmärsimme toisiamme jollain korkeammalla tasolla. Etsin myös tuona yönä netistä luterilaisia joulutekstejä, itsensä Martin, mutta en muista miten siinä kävi. Niin ja kyllä Huuhtadorfeninkin kanssa kesken pukkikeikan puhuin, hän oli saanut lahjaksi death metallia ja Hitler-kirjallisuutta, sen lisäksi mitä minä olin hänelle antanut. Totesimme että punainenhan on joulun väri.

Lähes krapulaton (tukka tosin oli kipeänä) joulupäivä alkoi simpsonien maratoonia seuraamalla. Se oli nautinnollista. Samalla opettelin käyttämään ei-niin-monimutkaisia taichipallojani, joita koira jostain syystä pelkäsi. Niin joo, koiralle annoin lahjaksi herkullisen luun jonka paketissa luki "best friend" ja koira eli Amos (Osmo Henrikki) Lahnapuro (runoilija ja herrasmies, jonka muita lempinimiä ovat mm. Yrmir-koira, Yrmy ja Rymy-Eedami) arvosti elettä niin että kuljeskeli luu suussa kuin se olisi sikari, ja koska sai sen lahjaksi se ei kalunnut sitä vaan nuoleskeli sitä arvostavasti.



Tapaninpäivänä otin edelleenkin rennosti, en ole vieläkään siirtynyt "kaupunkiasunnolleni", mutta kävin siellä Tapaninpäivän ajelulla mikä oli tervehenkinen liike sillä sain tehdä kevyesti lumitöitä että alukseni oli taas sukkulointikunnosa. Prellulla on tapani ajella - he heh!
Tapanina pitäisi perinteisesti käydä naisissa, mutta en käynyt, tai kyllä minä Kikin kanssa jutustelin kun hän sanoi että voi tulla uudeksi vuodeksi Tampereelle. Se punapää on kiihkeä ihminen, joka tarvittaessa matkustelee pitkiäkin matkoja.

Mitä minä teen uutena vuotena?

torstai 24. joulukuuta 2009

Home Studio Xmas!



Hyvää ja rauhaisaa joulua!

Kas tässä olisi Ripsipiirakkajaksossa luvattu joululahja, eli kaikki tähän mennessä ilmestyneet Home Studion jakson kuultavissa (rajoitetun) joulun ajan!

Olkaat hyvät!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Highway to Hellsinki




Olin noin viikko sitten Helsingissä. Tai oikeastaan olin Vantaalla mutta kävin Helsingin yöelämässä. Sinne minut raahattiin, ja sieltä minut myöskin sitten kun sen aika tuli, raahattiin myöskin pois. Tuollaiset reissut muistuttavat minua siitä että olen ja pysyn tamperelaisena (Tamland), koska siellä on koti, mutta kyllä minä reissata tarvittaessa tykkään.

Porukat olivat pyytäneet minut mukaan kun he veivät Amos "herttua ja taitelija" Lahnapuroa suurnäyttelyyn messukeskukseen. Niinpä lähdin mukaan. Ensimmäisenä yönä en nukkunut hetkeäkään, en ainakaan muistaisi. Kukaan ei levännyt kunnolla, ei edes koira joka oli kaikkein levottomin noustessaan välillä sängylle ja pyöriessään huoneessa. Tunsin olevani pirteä kuin peipponen, samalla kun päässäni pyöri tuleva kesä joka lupaa paljon (edellinen kesä vain meni ohitse) ja lempeät muistot aikaisemmilta kesiltä, puhumattakaan miten minua vaivasi myöskin suunnaton levottomuus. Yömasennus, omituinen hypertarkkaavainen tila, mielen kipu kun mieli ei asetu. Mentaalinen meteli. Akupainanta auttaa, mutta mitä jos ei jaksa tehdä sitä kylliksi, niin paljon kuin niinä kertoina kun melkein nukahti siihen paikkaan. Tila voi johtua “Pernan Qi:n ja Veren epätasapainotilaasta”. Mutta en jaksanut tehdä sitä tarpeeksi. Too fucked up to care anymoreTrent Reznor “Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina, ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.“ Näistä sänkypuuhista nyt kun puhutaan, niin Tina oli eräässä krapulaisessa unessani, hän oli luonani ja oli masentunut ja kun hän on masentunut hän tykkää vain maata ja olla paikallaan. Niinpä kehotin että hän menee makuulle sänkyyni, ja hän teki sen, ja minä menin hänen viereensä. Makasimme siinä sitten ja katselimme kattoa, ja hän hölmistyi ja piristyi kun keksin tälläisen järjestelyn. Sitten hänestä tuli kiukkuisa ja alkoi tehdä omituisia asioita. En muista niistä enää mitään. Mutta ne vaihtelivat hilpeästä häiritsevään. Aikaisemmin viikolla näkemässäni unessa näin miten yritin kirjoittaa mutta teksti alkoi häipyä tai kynästä lakkasi tulemasta mustetta. Pitää ottaa selville mitä se meinaa. Unet ovat olleet yhtä rauhattomia kuin nukkumaanmenossa tuleva ahdistus. Unia on ollut runsain mitoin ja aihepiirit ovat pyörineet makaabereissa, ja surrealistisissa sfääreissä. Eräässä unessa oli massiivisia, monoliittimaisia kivipaasia, sekä kirkasta laskevaa, virtaavaa ja kuohuvaa vettä. Se oli oudon unen loppuosasta. Siinä unessa olin joutunut johonkin Alien-leffaan mukaan, Cajun sanoi että tämä missä olemme (hän ilmestyi myös uneen) on tuon Alien 2 leffan loppu mitä ei televisioissa näytetä, mutta hän toivoo että se näytettäisi nyt. Todellisuudessa Alien 2:sessa ei ole tuollaisia kohtia, ei sillä että edes muistaisin mitään siitä leffasta mutta olen nyt vain aika varma asiasta. Nuo suuret paadet liikkuivat ja minä yritin kauhuissani pysyä niillä suurilla vaaleanvihreillä/ turkooseilla paasilla joissa oli myöskin valkoista, ja niissä oli luonnollisia uria. Laella, kun uni oli lopussa Cajun oli kanssani erään tälläisen paaden päällä, hän ja minä näimme miten Alienveistos joka oli kivipaadessa muuttui mieheksi ja naiseksi jotka syleilivät toisiaan. Toisessa unessa näin jatko-osan, erääseen aikaisempaan hyvin makaaberiin uneen. Tässä unessa siis oli tapahtumapaikkana kesäleiri, tai juhannusyö, jompi tai kumpi, se oli. Siellä joukko tyttöjä tai nuoria naisia jotka tiedän, mutten tuntenut, päättivät tehdä joukkoitsemurhan. He tekivät päätöksen impulsiivisesti, kuin vain olisivat päättäneet kokeilla jotain uutta. En muista mikä oli kuolemisen metodi, oliko se tuli vaiko vesi. Joka tapauksessa, tässä jatko-osassa minun ja jonkun toisen piti haudata nämä ruumiit jotka nyt olivat muumioituneet. Muistan pitäneeni irronnutta kättä kädessä ja se tuntui minusta vastenmieliseltä. Psykologisesti ruumiit ja kuolema harvoin ovat kirjaimellisia vaan symboleita, yleensä kuolleista tunteista, taaksejäävästä elämänvaiheesta ja muusta sellaisesta. Samoin kivipaasien uni sopii joiltain osin samaan kontekstiin. Mihin olen menossa, mistä tulossa?

Kun ensimmäinen yö oli “nukuttu” lähtivät muut koiranäyttelyyn, minä kävin syömässä aamiaista tokkuroissani ja palasin ruokailun jälkeen takaisin hotellihuoneeseen nukkumaan. Näemmä unirytmi oli kääntynyt päälaelleen, ilmeisesti se johtui Kehä 3-alueen tuottamasta aikaerorasituksesta. Nukuttuani olin virkeä kuin tikka ja viileä kuin suolakurkku. Seuraavan kerran minun pitää muistaa, että jos uni ei tule, on pahinta se että yrittää nukkua kuin että vain nousisi ylös ja tekisi jotain muuta kunnes alkaa väsyttämään. Mr Tinglelle oli joskus lääkäri ehdottanut samaa, mies oli valvonut suunnilleen kaksi yötä, mutta se kannatti. Kaikki pakko minulle herättää vastustusreaktion, jo ala-asteella en pystynyt syömään heti kun siihen liittyi ajatus että kaikki olisi syötävä, oli kyseessä lempiruokani tai ei. Siksi ehkä pidän yhtä vähän paskaansa tyrkyttävistä elististeistä tai anarkisteista. Myöskin ruokahaluni oli oudossa tilassa tuolla jetlagin rasittamalla reissulla, aamiainen meni hyvinkin alas mutta muuten en juurikaan edes tuntenut nälkää.

Kun lauantainen ilta iskeytyi alas ja porukka oli koolla, minun tuli aika alkaa maistelemaan Jumbosta ostelemiani oluita ja tietysti repusta löytyneen punamustavalkoisen lärvilootan punaviiniantimia. Hyvä vinkki on pistää kaksi tai kolmekin mukillista viiniä kerralla esille, sillä tietenkään karahvia ei tule otettua mukaan (minun karahvini on siviilissä teepannuna, joka itse asiassa on entinen kahvipannu), sillä etenkin hanu..hanaviinit ovat verrattaen tunkkaisia oltuaan ilmatiiviissä muovipussissa joka on sullottu pahvilaatikkoon.

Koska seura jossa olin on mahdollisesti kaoottisin seura matkustaa mihinkään (joskus Hollannissa meitä “introvertteja ja elottomia suomalaisia” oltiin luultu italialaisiksi sillä pidimme neuvonpitoa eräässä ravintolapöydässä) niinpä kun sinkoilu oli rauhoittunut ottivat he ikäänkuin yllätyksenä sen että aion lähteä Helsinkiin. Olen kuitenkin jo iso poika ja minulle oli maalailtu tunnelmia siitä että jos lähden mukaan niin pääsen näkemään maailmaa (myös yöllä) ja minä sanoin että mielelläni siinä tapauksessa lähden. Mutta he olivat tulkinneet tuon lupauksen siten että istun autossa ja hotellihuoneessa molemmat reissupäivät, joten lähtemistäni protestoitiin aidon hämmästyneinä päätöksestäni josta olin puhunut melkein joka kerta kun matka oli osaltani suunnitteluvaiheessa. Niinpä join viinini loppuun, vaihdoin vaatteet ja syöksyin kohti pääkaupunkiamme kun oli tullut selväksi ettei asia puhumalla parane.

Muistissani oli virkailijan antama neuvo millä linjalla ja mihin aikaan pääsen parhaiten, ja mistä. Neuvo oli ehkä vähäsen suuripiirteinen sillä huomasin olevani oikeassa paikassa, mutta pysäkiltä tuleva bussi oli menossa ihan eri suuntaan. Tämän minulle kertoi kanssani bussia odotellut herrasmies kun päätin varmistaa mikä on homman nimenä.

Vasta perillä huomasin seuraavat asiat: vyö oli jäänyt hotelliin (juuri pestyt farkut pysyivät hieman kutistuneina jotenkin yllä – rajoitetun ajan), kaulahuivi oli jäänyt Tampereelle ja punaviinikakkahätä oli aktivoitunut (sen variaatio on tonic-kakkahätä jossa tonic-pitoisien lantrinkien päätteeksi on suurpaineinen kakkahätä tosiasia), ja tämä erityistyyppinen kakkahätä siis aktivoituu AINA bussimatkan aikana ja se havaitaan yleensä jonkin ajan kuluttua kun on laskeuduttu kaupungin sykkeeseen. Muistan joskus olleeni niin onnekas että löysin eräästä kapakasta sopivan, puhtaan vessan, ja kun olin suorittanut pakkollisen irtautumisen kuonasta oli oven takana ollut kaunis nuori nainen, sen näköisenä että hän ilmeisesti oli kuullut kuinka olin hihkunut riemusta olon hellittäessä. Oven aukaisu oli luultavasti tuonut lämpimän tuulahduksen myöskin hänelle. Niinpä, edellisten pikaisten huomioiden lisäksi olin myöskin autuaan tietämätön missä oikeastaan edes olin. Oloni oli samanlainen kuin jollain antiikin arabitutkijalla, joka oli lähtenyt tutkimaan periferian sivilisaatioita ja löytänyt yllättävän suuria ja monimutkaisia kaupunkikomplekseja. Niin ja bootsin kantapään pohjakangas oli rispaantunut ja irronnut, niinpä se kävellessä viipaloi ja raastoi säälimättä kantapääni lihoja, joten kaupungin ympärikävelystä ei tulisi mitään. Pohdin mielessäni että jo on vittujen kevät!

Hämeentie ainakin oli eräs paikka jossa havaitsin olevani. Tamperelainen löytää hämeen joka kaupungista mietin mielessäni, mikä ei tosin sinänsä paljoa lohduttanut. Myöhemmin tarkistin että olin siis ollut Sörnäisissä. Ymmärsin että olin lähellä pahamaineista Kallion kaupunginosaa, jolloin päässäni alkoi soimaan “viekää minut pois Kalliosta” vaikka onhan tuo kuitenkin populaarikulttuurin suhteen legendaarisin stadin kaupunginosa! Lisäksi samoissa olosuhteissa oli syntynyt myöskin vitsaus nimeltä Stadin Slangi. Sitä rupeaa miettimään, että miten kaikista maailman paikoista juuri tämä? No, olen minä sentään kokenut miltä tuntuu olla keskellä yötä eksyksissä Venäjän valaisemattomilla teillä ja soitella kännykllä neuvoa nuorelta venäläiseltä klopilta jonka englannista en saanut selvää kuin arvailemalla. Mutta hienoa siinä tietysti oli se, että se on työläiskaupunginosa mikä on aina huomionarvoinen asia!

Lopulta minua kuitenkin lohdutti miellyttävä istuskelukapakka mihin heilahdin juomaan olutta, kysymään neuvoja kuten turisti jolta puuttuu enää hawaiipaita ja kamera. Palvelu oli ystävällistä. Myyjätär oli se jota minä kutsuisin jo seksikääksi blondiksi. Tunnelma rauhoittui, mutta tajusin että näillä eväillä minun on lähdettävä melkeinpä kirjaimellisesti maitojunalla takaisin koska hotelliin on vain yksi avain ja se ei tullut myöskään mukaan, ja koska Helsinki ei ole paikka jossa kaikki olisi yhden kadun varrella, ei ehkä riittäisi aika mennä ihan jokaista juottolaa läpi. Matkalla Kik Lindström oli soitellut jostain Espoon paikasta ja komentanut minua välittömästi tulemaan sinne, ja hän muistutti vielä että hänen karvoituksensakin on ajeltu sellaisella tavalla mistä minä tykkään. Mutta minä en voinut auttaa asiaa. Luultavasti koko bussi raikui, ja minä vastailin parhaani mukaan. Lähistöllä istuneen pariskunnan nainen sanoi miehelleen minusta, että: “Tuo on rehellinen mies...En tiedä miksi, mutta hän vain vaikuttaa sellaiselta”. Kun taas Kik Lindström on nuori punapäinen nainen joka on saanut sellaisen ulkonäön että häntä voisi verrata sotahulluun joka on saanut jouluruuhkien aikaan käsiinsä AK-47:n.

Lopulta kun reissu alkoi näyttämään siltä että olut on juotu, ja että vielä pystyisin palaamaan hotellille ilman että minun täytyy nukkua läheisessä paperinkeräyslaatikossa, päätin lähteä lipettiin. Nyt sitten oli edessä paluumatka Vantaalle. Muistin tulomatkalla tapaamani herrasmiehen neuvon että 600-sarjan busseilla pääsee siiheen suuntaan, joten päätin kokeilla onneani. Tietysti olin tätä ennen tehnyt tutkimusmatkoja eri puolille kaupunkia, tai tuota kaupunginosaa mutta kaikki mielenkiintoinen loppuu aikanaan.

Bussi meni kohti määränpäätä. Matkalla näin pariskunnan jonka miespuolinen osapuoli näytti Rasputinilta ja naispuolinen osapuoli oli kieltämättä aikamoinen vaalea hedelmällisyyden temppeli. Nainen istui jalat hyvinkin avonaisina, housuissa jotka kiristyivät mielenkiintoisesti, hän avasi molemmat paksut ja vaaleat saparonsa. Blondi katseli minua välillä ja luulen että jos en olisi pitänyt häntä niin katseenvangitsijana olisin ehkä kiinnittänyt paremmin huomiota muuten niin pimeään ulkoympäristöön mihin minun piti jäädä. Tuollaiset näyt keskiöisessä bussissa ovat kuin päässä soimaan alkanut Midnight Special (kauden eräs kuunneluimpiani biisejä, nimi tarkoittaa pakojunaa Amerikasta Meksikoon, ja nimen voi käsittää myöskin Sielun Pimeän Yön loppumiseksi jos haluaa ja miten tuossa tilanteessa sen saattoi käsittää oli tietysti merkitykseltään hieman eri - mainittakoot vielä että Delta blues on keskitalven numero 1. mitä tulee musiikkiin jota kuuntelen). Niinpä kun tuli aika jäädä pois, olin hetkeä ennen havahtunut siihen tosiasiaan että minähän en itse asiassa tiedä mille pysäkille ja koska minun piti jäädä! Niinpä kun keskiyön erikoinen vaalea hedelmällisyyden temppeli oli partaisen miehensä kanssa poistunut havahduin kyttäämään näkyykö tuttuja liikkeitä. Vantaan ehdottomasti paras puoli turistille kuten minulle on se että puolet rakennuksista on liikerakennuksia joissa on kirkkaat valot, niinpä niiden avulla saattaa suunnistaa. Mitä minulle kävi tosin oli se, että eksyin vielä kerran, olin jäänyt noin 1,5 km päähän hotellista.

Seuraavana aamuna heräsin kuin edellisenä aamuna aamiaiselle. Mitä nyt krapulaisena, eli päässä jyskytti lähes oksettavasti, väsymys oli niin raskas että se melkein sulki silmäni mutta aamiainen oli ilmainen ja vatsa tyhjä. Samassa hotellissa oli ilmeisesti voimistelijoita, tai jotain muita reippaita urheilijoita. Eikä mitä tahansa, vaan espanjalaisia tyttösiä. Oli hivenen katkeransuloinen tunnelma kun nämä verrattaen äänekäät neidot täyttivät ruokatilat, samalla kun krapula oli terästänyt kaikki aistini kivuliaiksi. Söin herkullista munakokkelia, muroja, pieniä makkaroita, join mustaa aamiaisteetä ja söin vielä parit paahtoleivät. Mutta myöskin silmäni sai osansa herkuista sillä pitää nyt muistaa, ettei se että on espanjalainen vielä tee kenestäkään silmänherkkua mutta sitten kun silmänherkku on latina, on se sangen miellyttävä näkymä! Niinpä heidän, otaksuisin valmentajansa, noin minun ikäinen kiharahiuksinen nainen jonka pitkän ja hoikan vartalon naiselliset osa-alueet olivat täydellisen kiinteät ja pyöreät saivat melkein aikaan sen että olisin tapittanut silmät tiukasti kiinni hänessä, samalla kun suu on kiinni mutta sieraimistani valuu teetä hitaasti kuin pienestä vilkkaasta purosesta. Hänkin huomasi minut, hän katsoi kerran jos toisenkin ja otti silmälasit pois, ja vaikka hän oli poistunut hän palaili takaisin jopa siihen pöytään jossa olin muutaman muun espanjalaisen kanssa. Kun olin lähdössä minulle tuli puhumaan espanjaksi tälläinen nuori voimistelija tyttönen, ja minä sanoin hänelle “mi habla english” kuten olin joskus sanonut vitsikäästi eräälle toiselle hispaanolle, vaihto-oppilaalle eräänä launtaisena alkuiltana kun oli puhe että miten paljon osaan heidän kieltänsä. Minä kuitenkin helläsydämisenä miehenä, kaikkien janoisten ja naisten mitä parhaimpana ystävänä tarjouduin auttamaan häntä, tajuamatta lainkaan mikä hänellä oli hätänä. Olimme mysliastian luona, hän ilmeisesti oli kysymässä saisiko sitä evääksi, kunnes paikalle tuli jonkin verran häntä vanhempi nuori nainen joka myöskin oli erinomaisen näköinen. Hän vastasi tietävästi ja vaivattomasti tytön kysymykseen, ja kääntyi katsomaan minua hymyillen ovelasti, niin että hänen kulmakarvansa muodostivat kaaret hänen ruskeiden levollisten silmiensä yläpuolelle, ja niin minäkin hymyilin hänelle.

Kotimatkalla, jopa riista-aidan portin näkeminen soi minulle syvää, yllättävää rauhaa..

Let the midnight special, shine her ever-loving light on me

perjantai 18. joulukuuta 2009

Perhe

Olimme suuressa liikekeskuksessa, ja perinteisellä koko perheen kahvihetkellä. Minä ja äiti huomasimme miten perheenpäällä oli herkullisesta kermaleivoksesta jäänyt kermavaahdon nokare nenänpäähän. Äidiltä olen perinyt vahingonilon ja ilmeisesti isältä ilkikurisuudeen sillä minua huvitti, ja niin myöskin äityliiniä kun kiirehdimme mainitsemaan tuosta pienestä nokareesta. Isä nosti kermaleivoksen nenänsä tasolle ja painoi sen nenää vasten ja kysyi: Onko vielä? Minä sanoin että jännästi roolit vaihtuivat, että te matkustatte takapenkillä jos ette ole kunnolla. Äiti oli kääntyneenä minua vasten, ja isä joka oli pyyhkinyt kermat pois nenästä, nyt oli kuin olisi ampumassa sormikatapulttia käyttäen kermaleivoksen nokareella äityliiniä, naamallaan riemunkirjava ilme. Silminnäkijät eivät olleet uskoa silmiään.

torstai 17. joulukuuta 2009

Suomisen Pirkko ja Tuleva Härkätaistelija

Kun kysyin mistä päin he ovat, toinen mies, lyhyehkö ja pyylevä, vieläpä melko karvainenkin kysyi arvaanko. Oikeinhan minä sen arvasin. He olivat espanjalaisia. Sanoin olevani meedio, ja seuraavaksi ennustinkin että he menevät kohta baariin. Oli lauantain alkuyö joten sekin meni oikein. Arvuutteleva hispaano kertoi että suomalaiset naiset ovat olleet yllättävän helppoja ja minä taas sain hävetä suomisen pirkkojen takia. Sitten hän aprikoi saisiko kenties sellaisesta itselleen vaimon Espanjan maalle, vastasin että sekin lienee mahdollista. Toivotin hänelle onnea, vaikka vaikenin siitä että kannattaa joissakin asioissa olla varuillaan mitä toivoo, mutta en sanonut sillä se olisi ollut hyödytöntä; Pirkko Suominen pitää kokea itse.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

"Ezekiel 25:17"

Kössipoikien taktiikkana oli että he aluksi tulevat puhumaan minulle, ja siirtyvät siitä naisteni kimppuun. Sen he tekivätkin; samalla kun toinen oli kytiksessä, toinen voiteli minua. “He ... vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.” Muttei se riittänyt, pian kun tämä “alfauros” siirtyi sohvatuolilla loikoilevien kissanaisteni kimppuun, Tina vastasi hänelle jotain katsoen minuun jolloin nousin blokaten molemmat selkäni taakse - jätin varjooni. Silloin heidän ilmeensä oli kuin koltiaisilla joiden nenän edestä lyödään karkkikaupan ovet kiinni. “Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.”

tiistai 15. joulukuuta 2009

Terälehdet

Useasti on ollut niin että minusta pitävät naiset ovat haluttuja ja useimmiten täysin hulluja seksissäkin. Heidän karvoituksensa on olematon tai verrattaen tarkasti huollettu. Heidän hehkuvan aarteen terälehdet ovat useimmiten ulkonäöltään esteettiset, kuin eksoottiset ja romanttiset kukat. Luulen olevani ainoa mies johon he ovat törmänneet, jolla on kyky nähdä asia noin romantisoidusti, ja joka ylipäänsä nauttii kukista. Voihan olla että he löisivät suoraan naamaan, jo jos heille puhuisi romantiikasta ja kukista. Minua myöskin vaivaa tunne, etteivät sukulaiseni ymmärrä kun perinteisten kukkakorttien sijasta lähetän merkkipäivinä onnittelukortteja joissa on kuvia kukista joiden terälehdet ovat naisen lihaa. “Suvun mustalammas ei vain ymmärrä olla sulkeutunut”.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Itsenäisyyspäivällinen

Hänessä oli seksiä, masennusta ja farkkuminihame. Minä, hän ja hänen myöskin saksalainen kaverinsa pidimme kättä rinnallamme, minun esittämästä esimerkistä, kun baarissa soi Finlandia-hymni. Hänestä olisi ollut hauska jos olisimme tehneet natsitervehdyksenkin siinä sivussa, mutta se olisi ollut liian suurta huvia tuollaiseen hetkeen. Syleilimme tilaisuuden jälkeen ja lähdimme ulos. Oli liukasta joten ottimme toisemme käsikynkkään ja luistelimme liukkailla tanssikengillämme jäisellä sillalla ja huusimme: “We are free!”. Seuraavana päivänä olin krapulassa, itsenäisyyspäivänä, suvun pienimuotoisessa joulunavausjuhlassa. Vielä tuolloinkin saksattarien lyhyistä hameista inspiroituneena näytin etusormeani ja kysyin ruokapöydässä siskon mieheltä: Tiedätkö mitä tällä tehdään? - Sillä tarkistetaan että onko hameisiin pukeutuneilla naisilla myös pikkarit.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Home Studio - 5 - Ripsipiirakat (Pikkujoulu-Special)



Erikoisjakso!

Home Studio – 5 –
Ripsipiirakat (Pikkujoulu-Special!)


Theme
Goresoaked: Coprourinal Eucharistia

Segmentti 1.

- Huuhtadorfen ei päässyt sillä hänellä on jouluhysteriaa ja muutenkin kaikki on niin vaikeaa.
- Ripsipiirakoiden valmistusta tiedossa
- Oppiminen voidaan hoitaa hyvin tai tylsästi
- Johdantona seuraavaan segmenttiin (pikku-)joululaulu!

Mr XeimA: Mingle Bells

Segmentti 2.

Le/ The Cock Show:
- Ripsipiirakat (Ripsaritheme: Locust Toybox: Melodies From Mars 9)
- Kuunnellaan muutama biisi joista voi myös mitata paistoajan

Margin of Safety Shapes of Gray
Locust Toybox: Ice Cream
NIИ: Echoplex

Segmentti 3.

- Maistelua ja Hilseripsipiirakat variaationa teemaan
- Jos joku nainen haluaa tietää miten miellyttää miestä joulun aikaan...
- Poliittisesti Epäkorrekti Joulutervehdys

Razorblend: Rock Bottom

lauantai 12. joulukuuta 2009

Captain Save a Bitch

Minulla on ystävä jonka naismaku on äärimmäisen masokistinen. Imitoin häntä homoäänellä: Minä voin rakastaa hänet kiltiksi naiseksi. Jos kerron hänelle jostakin vähemmän kunniallisesta tapauksesta, mutta mainitsen että tämä on kokenut lapsuudessaan vaikeita asioita, kiellettyjä karkkipäiviä ja muuta sellaista, ystäväni kulmakarvat nousevat pystysuoraan asentoon ja alahuuli alkaa väpättämään merkiksi että hän on myytyä miestä. Pelkään päivää kun hänen paha naisensa synnyttää. Vauvan nimeksi tulee Orok, sillä on 6 kättä, sarvet ja useita silmiä - se on sympatian ja pahuuden rakkauden hedelmä. Kun nainen hukuttaa heidän lastansa, koska se on paljastunut koiraaksi, ystäväni seisoo vieressä ja sanoo ettei hänellä ole sydäntä estää naistansa.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Mannish Boy

Juodessani teetä, normaalia, herkullista vihreää teetä, huomasin miten sen maku muuttui jasmiiniseksi, sitä en ollut juonut hetkeen, miten tämä oli mahdollista? Mieleeni muistui kun luin Timanttisutraa ja oli kesä. Nyt luin tutkielmaa Egosta. Tunsin tyyneyttä ja tyytyväisyyttä. Myöhemmin katsellessani televisiota, söin nakkeja, raclette-juustoa ja tuoreita herkkusieniä. Löysin sydämen muotoisen herkkusienen, joka toisesta kulmasta katsoen oli perseenmuotoinen. Se toi minulle suhteellisuudentajun hetkellisen kliimaksin. Mieleeni muistui mies jonka kiitävällä autolla meitä kuljetettiin kohti keskustaa josta oli muuttunut Talvipalatsi. Hän kommentoi repsikan kysymystä parisuhteesta siten, että kahden avioliiton jälkeen hän nykyisin aprikoi aamuisin vieressään olevalle naiselle, että koskahan tämä olisi kotonaan jos nyt lähtisi.

torstai 10. joulukuuta 2009

101

Johdanto 101-sarjaan.

Aluksi kirjoitin mielenkiinnosta yhden 101-novellin, sitten tultuani baarireissulta valutin itselleni mitallisen viiniä, ehkä toisenkin ja kävin inspiraation vallassa töihin.

Inspiraation sain Dan Rhodesin vastaavasta kirjoituskokoelmasta, jonka lainaamisesta ja tutustuttamisesta krediitit Juhannos von der Gerberöösille! Lukiessani kokoelmaa koin siis inspiroitumista ja siitä se idea sitten lähti.

Niinpä kirjoitin niitä muutaman ja en keksi niille juuri nyt parempaakaan käyttöä kuin antaa näin joulun alun kunniaksi ne annoksina Sinulle arvollinen lukija. Minä hukutan teidät lahjoihin senkin pikku mussukat, minä hukutan teidät!

Ja vielä jokaiselle sääntörunkkarille tiedoksi, että jos käy niin ettei teksteissä olekaan 101-sanaa, mikä siis on tämän formaatin idea on että jokaisessa tekstissä on tuo määrä sanoja, niin syytän siitä tekstinkäsittelyohjelman sanalaskuria mutten omaa laiskuttani jonka johdosta en alkanut laskemaan manuaalisesti sanoja. Elämässä, nääs, pitää olla asioita joihin luottaa tarkistamattakin. Niin, ja runkkua kuten suuri runoilija sanoi!

- Sarja alkaa ilmestyä perjantaina. Home Studion ilmestymispäivänä ei tule uutta jaksoa.

PS. Johdanto kirjoitettu Muddy Watersin Mannish Boy kappaletta kuunnellessa, se on hyvää johdantojen kirjoittamismusiikkia, etenkin kun kyseessä on eksistentialistinen blogi kuten tämä – Raimo kärtti viime vierailulla, että miten minä määrittelisin tämän kompleksin ja tuo sana lienee kaikkein paras – tai sanotaanko nyt teemaan sopivasti: eXistentialistinen.


keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Home Studio News!



Tulossa!

Erikoisjakso!

Home Studio – 5 –
Ripsipiirakat (Pikkujoulu-Special!)

tiistai 1. joulukuuta 2009

Älä Lue Tätä!

.. jos et halua tietää, mistä yllätyksestä kerroin aiemmin.

http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/

Nyt kun luet kuitenkin, Sinun on kysyttävä itseltäsi onko joulu nyt lähellä?

Haluatko kenties parhaimman joululahjan mitä voit kuvitella tätä lukiessasi?

Entä haluatko parantaa näkemystä itsestäsi, omissa ja muiden silmissä?!

Miksi et siis tekisi sijoitusta näin veronpalautusten alla, yhdistäen aina huvin ja hyödyn mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla!

KAUAN ODOTETTU YLLÄTYS on viimein paljastettu!

Xeimian Design
-putiikki on avattu ja palvelee sinua TYYLIKKÄILLÄ, EROTTUVILLA ja PERSOONALLISILLA vaatteilla joita ET SAA MUUALTA!

Paitaa on kyselty, ja se on täällä.

Ei.

NE ovat täällä!

Koska kyseessä on kauan odotettu UUTUUS, en asettanut saataville vain yhtä mallia, vaan peräti tuplamäärän!

Mallit ovat REGULAR & DELUXE - if you please!

Nämä paidat eivät ole vain tie järkkymättömään, karuun tyylikyyteen vaan ne myöskin mahdollistavat seuraavat asiat, voit siis:

- Kasvattaa takatukan!
- Olla pitämättä enää mitään muita vaatteita - missään!
- Masturboida millä tahansa Hämeenkadun terassilla, siten että kliimaksin kohdalla saat aplodit!
- Et tarvitse enää hitlerviiksiä, sarjamurhaajavillapaitaa tai lapsiinsekaantujalaseja näyttääksesi kovalta jätkältä jota vastakkainen sukupuoli erityisesti diggaa!

Takuu: Jos et saa seksiä viikon kuluessa tämän paidan ostamisesta, jonkun sukupuolen edustajalta – me saamme pitää 100% rahoistasi! (Takuu ei ole voimassa jos seksiä on harjoitettu).

Mutta miksi valkoiset HOT pantsit?

No niin leidit (ja miehet jotka tekevät salaisia käyntejä "villillä puolella" kuin myöskin miehet jotka kernaasti tuunaisivat naisensa alá Xeimian)!

Toki, stringithän ovat aina kivat, mutta viimeisin sana markkinoilla on HOT pants!

Ne pelastivat Kylie Minoguen uran: “hot pantsit olivat se piste iin päälle, kertoo Kylie Minogue.”

Nyt voit huomata miten suuri kunnianosoitus HOT pantsit ovat hyville pakaroille, mutta myöskin sen että voidaan sanoa niiden mukana tulevan, ikään kuin kaupan tekijäisinä, kuumat pakarat.

Kuten videosta näkyy, valkoinen on se väri jota ilman näky ei olisi noin hypnoottinen, puhumattakaan miten paljon hypnoottisempi se olisi jos kyseessä olisivat HOT pantsit!

Nyt jokainen itseään kunnioittava nainen voi välittömästi tuntea kuinka hänelle kuuluu tämä PERSOONALLINEN ja SEKSIKÄS vaatekappale!

Puhumattakaan sitten miten jokainen osapuoli voittaisi, jos mies Sinä, päätät muistaa naista tälläisellä lahjalla.



http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/

PS. Ikävä kyllä tinkaajien ei kannata vaivautua.
Sillä voittoahan tällä ei tee niinkään Amerikkalaisen unelman, vaan pikemminkin Afrikkalaisen, tai jonkun muun kolmansien maiden mukaisen unelman verran, sillä näillä voitoilla voisin elellä herroiksi missä tahansa kehitysmaassa. Istuskelisin sitten norsunluutornissa, kirjoittaisin vanhalla metallisella, tohtori Livingstonelta jääneellä kirjoituskoneella näitä blogisyötteitä ja puhuisin lehmänlannasta tehtyyn puheaparaattukseen maan mainioita Home Studio-lähetyksiäni. Sen sijaan halusin tehdä palveluksen Sinulle arvoisa lukija sekä kuulija, ja antaa mahdollisuuden tukea ILMAISTA tarjontaani vielä tulevaisuudessa jotta tästä käytännössä lahjoituksilla (yms.) toimivasta blogistani saadaan vielä parempi ja viihtyisämpi Sinulle, ja ennen kaikkea että se saadaan pidettyä jatkossakin ILMAISENA tässä maailmassa jossa kohta saa maksaa paskalla käymisestäkin - mikä on luonnollinen jatke sille että joutuu maksamaan medialle ilman mitään takeita että saa siitä mitään toivomaansa takaisin. Toisin on tämän tarjoamani blogin laita.

Kiitos!


http://xeimiandesign.spreadshirt.fi/

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Home Studio - 4 - Sanat On





Tunnari (Mr Xeima: Home Studio Theme)
NIИ: The Four of as are dying

Segmentti 1.


- 2012
- Elokuvat: Exät ja väärä seura.


Mr Xeima: The Pulchritudinous Tree DEMO


Segmentti 2.


- Pilottijakso: Pilachat!


Margin of Safety: Percussion Hammer

Segmentti 3.

- Info

Locust Toybox: Pucklebeach Afterparty

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Home Studio News!



Tulossa!

Home Studio - 4 – Sanat On

Sis. Pilachat-osion pilottijakson!
Jännitysmomentiltaan tiivistunnelmaisen hiipivä ja huumoriltaan taatusti epäkorrekti välikohtaus internetin kiehtovassa maailmassa: Sankarimme kohtaa outoja tilanteita ja henkilöitä, samalla kun blogistakin tutut henkilöhahmot vilahtelevat taustalla tällä tutkimusretkellä joka syväluotaa sopivuuden rajat kuin vilkas rektoskooppi!



...ja paljon muuta mikä saa sinut hervottomaksi ja pois tolaltasi!

Tätä et halua missata!

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Noir

Minä ilokseni huomasin että ihka uusi kodinkonejättimarketti oli avattu toiseen päähän kaupunkia. Sen katalookia selatessa silmiini pisti se että siellä jaettiin lohisoppaa ilmaiseksi, ja olipahan siellä tarjolla huokealla hinnalla myöskin ulkoinen kiintolevy, jonka pakettikin oli enteellisesti “firman väreissä”. Kuten Ravana, joka katsoi Sitaa, niin myös minä katsoin tuota ilmoitusta: Minun.

Niinpä valjastin metallinhohtoisen, vihreästä siniseen valontaittumisesta riippuen väritystään vaihtavan metallisen ratsuni ja ammuin kohti toista päätä kaupunkia. Kaiken kulutuksen mekka! Se paikka oli täynnä ja sinne virtasi ihmisiä maanpiirin kaikilta neljältä kulmalta ja jokaisella heillä oli mielessään suorittaa rahauhri. Saavuin paikalle jonoissa ja minulla oli takaraivossa tunne, että minun olisi pitänyt tarkistaa kapitaalit laskujenmaksun ja normaalin elintasoni ylläpitämisen jälkeen, sillä oli se aika kuukaudesta että pieni talouden piristäminen olisi paikallaan. Minä en sellaisia sisäisiä puheita ja epäilyksiä kuunnellut; se oli liian myöhäistä nyt. Minä olin lähtenyt shoppailemaan. “Joka rakastaa rahaa, ei saa rahaa kylläksensä, eikä voittoa se, joka rakastaa tavaran paljoutta. Sekin on turhuutta.” - Saarnaajan Kirja.

Kun sain vaivalloisesti edenneen autolla jonottamisen päätteeksi parkkeerattua pirssini, marssin määrätietoisena ja uteliaana kohti palatsia josta eivät elektroniset hyödykeet puuttuneet. Hämähäkkimiehen vaistoni kihelmöivät kun tulin paikalle, enkä nähnyt missään sitä ilmaista lohisoppaa. Säästeliäänä ja vähän taktikoivanakin miehenä en ollut syönyt mitään tuona päivänä, sillä ajattelin että nautin herkullista lohisoppaa niin että napa rutajaa, samalla kun ostan hyödykeen. Tuota hyödykettä tarvitsin, minun taisteluasemani MECHANEMA oli niin täynnä tavaraa että se ei enää pyörinyt kunnolla, ja tiesin että ei enää montakaan Home Studion äänitys-sessiota josta kertyy yleensä hervottomasti tilaa vievää dataa, niin minulta loppuu kirjaimellisesti levy kesken lähetyksen! Olin edellisenä viikolla katsellut näitä ulkoisia kiintolevyjä, ja pohtinut otanko 250 vaiko 500 gigaa vetävän laitoksen, mutta nyt sain erinomaisen kompromissin, sillä olin jostain syystä pitänyt 250 gigaa vetävän ulkonäöstä, ominaisuuksista ja merkistä siinä missä tila oli pääasia joten 500 gigaa olisi ollut järkevä valinta. Nyt kuitenkin kävi kuten Prellun kanssa, kaikki erinomaiset yhdessä, makea merkki ja ulkonäkö kapasiteetilla millaista ei voisi edes kuvitella!

Kävelin suu ja silmät auki tuossa mahtavassa hallissa joita oli viimeksi ollut antiikin aikoina ainoastaan mysteerioiden papeilla joita piti kunnioittaa neitseillä ja esikoisilla, nyt kelpasivat arvotetut metallit ja paperit. Morjestin portsarille jonka olin nähnyt edellisenä viikonloppuna ja jonka kanssa olin vaihtanut kuulumisia. Olemme yöelämämiehiä jotka ottavat nyt kosketusta päivätietoisuuteen?

Kassalle mentäessä tulehtunut intuitioni oli ollut oikeassa. Hikisessä mylleryksessä oltuani huomasin kassalla ettei korttini käy. Sitä ei huolittu. Se oli löytänyt rajansa. Minun piti nyt lähteä siis metsästämään käteistä! Sovin myyjätären kanssa että hän jättää massatallennintuotteeni tiskin lomaan, josta voin sen sitten noutaa kätevästi kunhan minulla on taas paalua sen verran että minua voidaan pitää vakavastiotettavana ihmisenä, kansalaisena ja ennenkaikkea asiakaana.

Tuo kaupunginosa ei ole minulle niitä tutuimpia ollut enää vuosiin, olin 10 vuotta sitten viettänyt siellä paljonkin aikaa mutta en enää. Niinpä kirmailin rauhallisessa, limaisessa säässä kuin noir elokuvassa etsimässä mahdollista pääsyä käteisen syrjään. Se tiesi yllättävän pitkää kävelyretkeä, mutta muutaman tunnin päästä olin jo kotona uuden tuotteen kanssa. Se tuli tarpeeseen, ja nyt taas voin hengähtää.

Viikonloppuna taas pidätäydyin rellestävästä elämäntyylistä ja työskentelin lauantaina tulevan Home Studio-lähetyksen parissa. Toteutin ideatasolla olleen uuden osion ja sisäisen ohjelman tuohon undergroundin nettiradioviihteen johtotähteen ja siitä tuli kerta kaikkiaan erinomainen! Minun ei tehnyt mieleni viinaa, eikä viihdettä vaan rauhaa. Jotenkin olin taas ylittänyt sen rajan että ei kerta kaikkiaan saanut viihteestä irti viihdettä, vaan oli parempi koota itseään, etenkin kun krapulat olivat sellaisia että olin elpynyt mahtavien uniongelmien jälkeen vasta keskiviikkona ja se oli yksinkertaisesti liikaa, en minä pysty työskentelemään luovasti jos läsnä oleva asia päässä on paska keli ja ympyrää kolmipyöräilevä apina, ne ovat ei-toivottuja häiriötekijöitä jollaisia kohtaan ei voi olla koskaan liian kriittinen!

Illalla kuitenkin noir-vaihe palasi kuvioon kun olin oudon levoton, täynnä energiaa ja intoa. Se ei hävinnyt edes vaikka kävin lenkillä, kuuntelin miellyttäviä kuunnelmia korvakuulokeillani ja kävin juomassa jälleen kupposellisen kahvia pienellä yli 50 vuotta paikallaan olleella kioskilla missä myymässä on aitoa tamperetta puhuva ystävällinen suuri mies jolla on aina jotain tarjottavaa. Olen oppinut puhumaan säästä, sanoin että on hieno talvinen keli kun kaikkialla oli flegmaattinen sää, tässä yhdistin suositun säästä puhumisen nokkelaan sarkasmiin, johon mies hymähti ja sanoi että kyllä näi on, ja tuumasi että ainoat paikat missä on lunta on jäähallien pihat. Minä lisäsin että sieltä sitä voi tuoda auton peräloosterillisen omalle pihamaalleen, jossa se kestää viisitoista minuuttia luoden onnellisuutta koko sen ajan. Hän sanoi että voin napata tuosta lähistöltä kyllä myös, johon sanoin että voin minä taskullisen, ellen toisenkin siitä ottaa mukaani. Onkin siis aiheellista kysyä, johtuiko se näkemästäni seksikäästä myyjättärestä jolta ostin suklaakakkujäätelöannoksen ja hetken jo harkitsin Darth Vaderin pään ostoa? Tuo nainen oli käsittämättömän seksikäs, pitkä ja täynnä fertiiliä naisellisuutta, niin että melkein osa minusta liikahti pää edellä häntä kohden! Se olisi ollut hävytöntä, mutta minä katsoin häntä silmiin ja hymyilin, ja mikään hänessä ei vienyt ajatuksia pois hänen avuistaan sillä kun hän käänsi rintansa pois minusta minä näin hänen takapuolensa millaista ei saisi pistää niin tyköistuviin housuihin kuin mitä hänellä oli. Jos siis rotunainen on kaunotar ja hänen naisellisuutensa herättää minussa estetiikan tuntemuksia kaiken muun tulen ohella, niin tämä nainen jolla oli jäänsiniset silmät puolestaan herätti jotain raakaa ja primitiivisempää. Kun lähdin, hän katsoi minua, ja käänsi pään häkeltyneenä pois kun huomasi että minä näin sen kaiken. Hengitin pari kertaa oikein syvää.

Niinpä yllättäen kaiken tämän jälkeen hieman humalainen Huuhtadorfen soittaa minulle, hän ja Justiina tuo Taistelevien Ruususten perhe oli jälleen pistänyt pystyyn välienselvittelytalkoot ja mies päätti lähteä hengähtämään hetkeksi ja minä illan levottomana tähtenä lähdin tietysti hakemaan häntä. Edellisellä kerralla Huuhtadorfen oli laittanut erään itsetietoisen, modernin tasa-arvoisen, valveutuneen feministin itkemään – tämä lähinnä johtui hävitystä debaatista, joka päättyi kiukkuitkuun kun ei enää voinutkaan vedota siihen että on poliittisesti korrektia että nainen on tälläisissä kysymyksissä oikeassa koska on nainen (he olivat aluksi puhuneet normaalisti, sitten naisen lemmikki eli poikakaveri oli alkanut ärsyyntyä, Huuhtadorfen oli sanonut että nainen voisi läppäistä häntä niin että viesti tulisi poikaseuralaiselle selväksi ja rauha palautetuksi, mutta koska naisen mielestä hänelle oli suurempi etu tehdä poikakaveri mustasukkaiseksi kuin tyytyväiseksi).Tällä kertaa me emme menneet baareihin, vaan ajelulle ja nauttimaan kupilliset kuumaa, vaikkakin herr Huuhtadorfen onnistuikin saamaan jotenkin tuosta kahvipaikasta itselleen tuopin ei se haitannut menoa. Pidimme palaveria kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Palaveeraamisen jälkeen päätimme lähteä pienelle ajelulle. Kuinkas ollakaan niin aloin saamaan viestiä sieltä ja täältä; minun viihdeseuraani kaivattiin, miten se tapahtuu melkein matemaattisen eksaktisti juuri kun minä olen koko touhuun väsynyt ja haluan vain juoda hyvää vihreää teetä ja ajatella mieltä laajentavia ajatuksia, tai vielä parempaa; unohtaa menneen, tulevan ja nykyisyyden antaakseni mielelle tilan jonka se vaatii? Ajellessa siinä tuli jälleen tuo noir-olo, eikä vain se, vaan erinäistä tunnelmien ja tunteiden tsunami ryöpsähti minun mieleeni ja teki olosta oudon irrallisen. Tuli Strange Days-olo, juuri samanlaisen tunnelman omaava kuin mitä oli tuossa erinomaisessa elokuvassa. Pitää olla tietty viitekehys, tiettyjen tunteiden risteily ja yhteenosuminen, juuri se tietty tilanne niin iskee Strange days-olo kuten tuolloin. Pitää olla alla auto, jolla ajelee yöllä, jossa olisi potentiaalia vaikka mihin. Äkkiä kesken ajelun Huuhtadorfenille käy freudilainen virheteko, hän leikkii kihlasormuksellaan ja se lennähtää hänen käsistään ja hukkuu! Miten yksi sormus voi hukkua kaksipaikkaseen autoon? Me nauroimme vedet silmissä tilannetta hetken hämmästyksen jälkeen, mitä nyt Justiina sanoo kun ympäripäissään tulee kotiin mies pikkutunneilla ja vielä ilman sormusta, naamallaan raukea ilme? Nauru alkoi hyytymään kun melkein jouduimme repimään autosta penkit että se sormus löytyi. Auton matot oli jo nostettu ulkopuolelle. Siinä vaiheessa kun Huuhtadorfen tyhjensi auton roskiksen parkkipaikalle, löytyi sormus sieltä. Freudin mukaan tuollainen ns. Virheteko on tarkasti alitajunnan määrittelemä. Jos sinulla on kallis perinnöksi saatu, mutta äärimmäisen ruma maljakko ja sinä tietoisesti vaalit sitä, mutta eräänä päivänä huitaiset sen huolimattomuuksissasi alas, on se freudilainen virheteko jossa alitajunta on ohjannut tekojasi jotta pääse eroon stressin kohteesta. Tämä voi tapahtua myös jonkun kallisarvoisenkin esineen kohdalla josta todella pidät, mutta mikä tuottaa stressiä, alitajuntaa ei vaihtoarvo juuri kiinnosta.

Sunnuntaina piti mennä vaihtamaan maalle autoon toimiva, sen entinen mankka mutta koska uni maistui poikkeuksellisen hyvin ei se tätä kirjoittaessa ollut vieläkään tapahtunut. Herätessä tuntui kun olisin voittanut jotain. 5 Tiibetiläisen Liikkeen (+2) ja meditaation jälkeen päätin nauttia verrattaen vähästressisesti ja krapulattomasta sunnuntaista, pää oli kipeä mikä oli ilmeisesti refleksi mutta se ei estänyt minua hemmottelemasta itseäni elämän yksinkertaisilla mutta suussa sulavilla herkullisuuksilla: Pyttipannua pannussa, texasilaiset kuumassa uunissa, kahvi tummapaahtoista, reilua ja tuoretta. Hell Ain't Half Full.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Ye Olde Blog Shoppe News!

Tässä välissä vähäsen päivitystä blogin sivupalveluihin.

Oletko koskaan miettinyt, että miten paljon säästäisit aikaa jos hankkisit Sinua miellyttämään alkaneet tuotteet kotoa käsin?

Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi jos saisit kotimaiset ja ulkolaiset hyödykeet FIKSULLA ja HELPOLLA tavalla, paikasta jossa jo olet ja viihdyt?

Nyt, sinun ei tarvitse miettiä miten huomaat olevasi oikeassa kun olet ajatellut miten AIKAA SÄÄSTÄVÄÄ ja EDULLISTA se voi olla!

Koska yhteistyökumppanini AMAZON on nyt laajentanut valikoimaansa, eikä vain laajentanut vaan myöskin pistänyt pystyyn TARJOUKSIA (jopa - 50%!), minä mitä ihmisystävällisimpänä bloggaajanasi luonnollisesti haluan tuoda nämä tarjoukset tietoosi ja täten tarjota näiden 100% ILMAISTEN kuolemattomien blogitekstien ja nettiradiolähetysten myös nämä palvelut joten sinun ei tarvitse poistua välillä rämpimään loskaan saadaksesi nämä verrottomat tykötarpeet käyttöösi!

Eli, miksi et tekisi itsellesi palvelusta ja hanki itsellesi nyt laadukaita kenkiä jotka ovat NYT tarjouksessa 30%, ellei jopa enemmän!

Kannattaa hyödyntää tämä kampanja, kun se vielä on voimassa. Niin, ja tietenkin musiikki, DVD:t kuin myöskin kirjat - kaikki edelleen saatavilla samasta paikasta!

Myös nyt on saatavilla edulliseen hintaan myöskin elektroniikkaa, ja kaikkea mahdollista muuta yleishyödyllistä härpäkettä Pixmanian napin takaa.
Nämä veikkoset myyvät kaikkea, tietokonekamasta autokamaan, autokamasta aina vaikka omaan mummoosi, ja jotta tulos olisi optimaalinen heillä on takuu jossa saat RAHAT TAKAISIN jos HALVEMPI tuote löytyy muualta (Jos 1 viikon kuluessa ostettuasi heidän sivuiltaan, löydät suomalaiselta Internet-sivulta saman, uuden tuotteen halvemmalla, PIXMANIA korvaa erotuksen! Takuu koskee seuraavia tuoteryhmiä: KAMERA, VIDEOKAMERA, TV VIDEO, TIETOTEKNIIKKA, AUDIO, PUHELIN - olen kokeillut tätä, ja en löytänyt edullisempaa vaihtoehtoa mistään!). [Sinulle sisäpiiritietona voin kertoa, että joulukampanjat lähestyvät, joten voit haluta valmistautua niihin..eli pidättele poltetta arvollinen lukijani!]

Kuten huhut ovat kertoneet, oli puhe myöskin että sivustojeni yhteyteen olisi tullut viinakauppa.

Eli ei ihan äityliini olisi saanut pojastaan lentokapteenia, vaan hän kirjoittaa kuolemattomia blogitekstejä ja tekee kaikille sopimatonta kotistudioshowta ja siinä välissä trokaa viinaa?

Kyllä näissä huhuissa olikin perää. Mutta koska palkkiot olisi maksettu viinassa, mikä kieltämättä olisi tuonut koko hommaan varsin boheemin otteen ja viihdearvo olisi noussut kuin delirium trements, mutta vaikka simaluppasuu olenkin niin tämä diili jäi nyt tekemättä.

Vaikka olisihan se lojaalien seuraajien kanssa johtanut siihen, että kukaan meistä ei olisi enää poistunut koneeltaan vaan me olisimme olleet virtuaalimaailmassa asuva iloinen häppäremmi.

- Nyt, KIITOS ajastasi, mutta ei kiitos sankarinpalvontaa vaikka tämä olikin hienosti tehty.

PS. KAUAN ODOTETTU YLLÄTYS TIEDOSSA!

torstai 19. marraskuuta 2009

Skeemanäyttely

Einari “Jazz” K on jälleen käynyt ikkunalaudallani, kun olen nukkunut ikkunaluukku auki hän on käynyt aamulla tervehtimässä minua. Minä jätin yhden sarvimakaronin, ja Einari oli käynyt noutamassa sen – eikö muka? Jätin kevätsipulin vartta, mutta se ei ollut maistunut. Pitäydyn makaronissa, se on täyttävää muonaa josta saa energiaa mikä on hyväksi tulevan talven varalla.

Kaupungissa koin tilastollisen alajakauman viihteellä. Se näkyy niin että mitään mainittavaa ja hienoa ei tapahdu. Paitsi kun tapasin Dollyn ja tämän motoristipoikakaveria (1%), minulle tuli hänen kanssaan tanssiessani tunne kuin olisin ollut Vincent Vega Marcellus Vallacen vaimon esiliinana – joskus aikaa sitten Dolly oli ehdottanut tuota meidän vappuasuksemme, tuossa paikassa, menee se näinkin? Motoristipoikakaveri sanoi meidän kätellessä että on kuullut minusta paljon, tämä on ties miten mones kerta kun kuulen tälläistä vastaavassa tilanteessa ja sen on kai tarkoitus kuulostaa juuri niin epämääräiseltä väittämältä, kuin mitä se onkin. "Maybe, just once, someone will call me ‘Sir’ without adding, ‘You’re making a scene.’" Muutoin tuossa paikassa ei ollut juurikaan jännittäviä asioita, minun olisi pitänyt käydä jossain muualla tuo oli tilastollinen “mitta täyteen”-kerta ja minulla näemmä on joka toinen viikonloppu myöskin varsin irrallinen olo muutenkin. Minun piti käydä muualla, tai olla menemättä lainkaan baariin – vain elokuvia ja lähetyksen viimeistelyä, mutta päätin ottaa jälkimmäisen viskioptiolla; se oli silloin hyvä idea. Tapasin siellä pari emäntää jotka ovat kirjaimellisesti aika emäntiä, vaalea ja tumma joista toinen on suoraan Pekka Puupäästä se joka on Justiina, myös käytökseltään. Uloslähtiessä he piinasivat minua ynnäämällä asioita joita tietävät minusta, Justiina sanoi että miksi pidän paitaa auki kun minulla ei ole rintakarvoja, se väite ei ole muuten totta ja se varmasti oli tarkoituskin, vastasin että siksei minulla ole niitä koska sinä tulisit kateelliseksi. Minne minä menen seuraavaksi? On sellainen olo että nyt pitäisi keksiä jotain. Joukot ovat hajotetut. "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi."

Minun pitäisi alkaa seuraavaksi puuhailemaan blogin ja Home Studion uutuusprojekteissa joista jo läheisimmät henkilöt tietävätkin yhtä ja toista. Luokittelen ne merkittäviksi ja tärkeiksi projekteiksi kaiken kaikkiaan ja uskon että niitä kannattaa lukijoiden ja kuulijoiden odottaa, kunnes voin ilmaista ne paremmin.

Siipikarjatiistai pitäisi kyllä nyt viettää. Joko yhdessä tai erikseen. En ole käynyt syömässä puoleentoista kuukauteen tuota turhamaista, mutta suussa palaen sulavaa ruokaa. No, enkä sitten syönyt sitä kuitenkaan. Kun olin lähdössä tiistai-iltana, salin jälkeen kohti siipien maailmaa, huomasin että autostani oli palanut MOLEMMAT ajovalot. Jos olisin lähtenyt, olisin ollut se seuraavan päivän lehdessä mainittu hullu joka ajeli hullunlailla ilman valoja, Tampereen liikenteessä hullunlailla ajaminen sinänsä on tavallinen ilmiö joten siitä ei oltaisi mainittu muuten. Tiistaina muutenkin minua varjosti 5 tunnin yöunet jotka eivät koskaan ole tarpeeksi, uni ei viihdy päässäni, ja kirjoittajanblokki on taas iskenyt. Tällöin kun Yin on saavuttanut, annan loput energiani Jangille, yleensä seuraava päivä tuo tasapainon. Ellei unen suhteen kyseessä ollut äkillinen pimeneminen ulkona, valon vaihtelut vaikuttavat sisäiseen maailmaani tuolla tavalla. Luultavasti jälleen askeettinen

No, unohdin kuitenkin jo seuraavana päivänä ajovalokysymyksen. Ja niinpä hirmuinen pimeys laskeutui harmaan päivän päätteeksi minun ja autoni ympärille kun tulin salilta harjoittamasta kehoani. Olin jo ostanut uudet valot, ne, joissa on 30% enemmän tehoa. Prellun ajovalojen vaihto on puuhaa jossa pitää autosta purkaa noin 1/3 tahi ainakin omata pienet ja näppärät sormet. Minulla oli, on edelleenkin, pitkät ja näppärät sormet joiden avulla väänsin ja käänsin uudet lyhdyt mobiiliini. Ajoin kuitenkin kaiken uhalla lämmitettyyn ja valaistuun marketin parkkihalliin tekemään sen, sitä en katunut hetkeäkään tuohon lämpimään sijaintiin suuntautumista sillä vettä tuli kuin jossain noir-elokuvassa. Kävin myös marketissa ja ostin lihaa jotta saan asianmukaiset gladitaattorimiehen eväät, edessäni jonossa oli alivaltiosihteerin näköinen mies joka tarttui oudolla, tukevalla mutta silti niin kevyennäköisellä otteella elintarvikkeisiin. Kun elintarvike oli otteessa hän katsoi niitä kuten katsotaan naista jota pian suudellaan. Jonossa oli äärimmäisen häiritsevät fibat.

Tampereella tunnetusti liikenne ei ole "sulavan" määritelmällä kuvailtavissa, vaan pikemminkin "jännittävä". Kuva Iltalehdestä.


"Tampereella ruuhkaan ei tarvita kuin kaksi autoa ja kapea tie."

maanantai 16. marraskuuta 2009

Home Studio - 3 - Xero Tolerance





Home Studio – 3 – Xero Tolerance




Tunnari
Mr Xeima: Kik:Kalle


Segmentti 1.

- Tervetuloa
- Olen kipeä
- Sikainfluenssa ja hypetys
- Kiitokset lehdistölle kollektiivisesta regressiosta

Razorblend: Spinal Corrosion

Segmentti 2.

- Paskaa Potkurissa Sykli!
- Vedenkeitin helvetistä ja kytkykauppapuhelinten tarkka elinikäennuste
- "Meidän Äijä"- Mytologinen entiteetti!
- Naamakirjalimbo vol 1. ja 2.
Vol 1. Lurppa
Vol 2. Trailerparkissa asuva naamakirjapsykopaatti

Goresoaked: Burning Purification Ritual

Segmentti 3.


- Lauantaina The Sykli saa jatkoa
- Kaikki alkaa hyvin ja kaikki rakastavat toisiaan
- Paska alkaa lentämään kunnolla potkuriin
- Smack Down On The Dance Floor!
- Charlie Goodtimen illan resepti: Marv ja Jokeri, Tony Cliftonilla höystettynä
- Jaskatapaus
- Takaa-ajokohtaus

NIИ :Demonseed
Genijezz: Sick and Tired (Prod. LilQuest)

torstai 12. marraskuuta 2009

Home Studio News!



Tulossa!

Home Studio - 3 - Xero Tolerance

"It's not over, until I fucking say it is over, bitch!"

maanantai 9. marraskuuta 2009

Muutosten kirja. Nyt

Perjantaina oli muuttopäivä. Minä ja Tom Tom tulimme paikalle juuri kun noin 30 laatikkoa oltiin kannettu Raimon ja Irman uuteen asuntoon joka puolestaan oli pedofiilien entinen asunto. Näin ainakin päättelin siitä että siellä oli kuulemma ollut monta lasten vuodetta, alakerrassa luki eräässä ovessa lastenvaunujenvarasto, ja olipa siellä vielä kaksi jääkaappiakin. Raimo oli kiitollinen asunnosta, jossa on aukko keskellä keittiötä, ja kaksi jääkaappia, aukko oli pesukoneen mentävä.

Kun tulin paikalle huudahdin syleileville Raimolle (miehellä oli muuten uudet, hienot lasit) ja Irmalle että älkää nyt itseänne teloko, täälläkö on se työmaa? Raimo sanoi ettei itse asiassa enää, jolloin sanoin luottamusta herättäen että sitten työni täällä on hoidettu - olenhan taitelija! Tom Tom tuli juuri jälkeeni, ja sanoi olenko minäkin ollut vasta paikalla vähän aikaa. Miguelos Miguelos Miguelos oli kuulemma ollut alusta alkaen, ja oli vielä pesukoneen kimpussa sisällä, pidin sitä tilannekoomisena ja maalailin miten hän kantaa yksin koneen viereiseen taloon olan ylitse heitetyillä remmeillä vähän auttaen.

Kun saavuimme sisälle, oli Raimo vielä kaupassa ja Irma lupasi kiehauttaa meille kahvit, sanoin että kyllä näin rankan muuttamisen jälkeen tekeekin hyvää kun saamme kahvia juodaksemme. Se oli sitä samaa Robert Pauligin kahvia, eikä mitään halpaa paskaa mitä minäkin nautin. Kun haluan kunnon kahvia ostan sitä aina kun se on alennusmyynnissä. Nautin myöskin aidossa uunissa paistetun vuohenjuustoleivän, siitäkin piti veistellä että alkaa tämä rehkiminen sen verran hiukomaan, että on syytä syödä. Lisäksi me söimme vielä kaikkien urakoiden jälkeen, erään mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa paikalle tulevan, alakerran naapurin donitsin. Minä edesautoin rationalisointia sanomalla ettei hän varmasti tykkäisi syödä kuivunutta suklaadonitsia, vaan meidän on parasta tehdä tämä kaikkia koskettava uhraus ja syötävä donitsi. Irma ehdotti aluksi, että se jaettaisi neljään osaan. - Eikä vielä koskaan olla siinä talossa syöty niin hyvää suklaadonitsia!

Annoin Raimolle Feng Shui-konsultaatiota, hän kysyi minne pseudovintagekäpylamppu joka tuottaa pehmyttä, kellertävää valoa kannattaisi sijoittaa, sanoin että keittiöön. Lisäksi sanoin että luomishuoneesta (ja sen sisäänkäynnistä) kannattaa pitää poissa kello, koska kello ei ole hyväksi luovalle ihmiselle jonka pitää uppoutua päänsä sisälle, päiväunelmiinsa, kun taas kello kertoo kaikesta siitä mitä olisi voinut olla. Heitin myös ilmoille epätavallisen tietovisakysymyksen, että mistä on alaspäinen, tuo kaikkien norjalaisten sillinhajuisten kivikirkonpolttelijoiden (ja J:n omiin tarkoituksiinsa) pitämä pentagrammi saanut alkunsa? Se on saanut siitä kun Feng Shuin 5 elementtiä esitetään tuhoavassa järjestyksessä. Voidaan sanoa että maailmassa on pohjimmiltaan joko pelkoa tai rakkautta, kilpailua tai synenergiaa, luovuutta tai tuhoavuutta ja ne voidaan nähdä kaikkialla. Niiden ilmenemismuotoja voidaan pitää hyvän ja pahan kamppailuna. Keskustelimme myös kuinka Freud oli siirtänyt perijuutalaisen käsityksen hyvän ja pahan taipumuksesta psykologiaansa, ja kutsui näitä nimillä Eros ja Thanatos. Raamattu ei kiellä etteikö Jumalalta tulisi hyvä ja paha, vaan Jumala hyvin selvästi sanoo olevansa niiden, kuin myöskin valkeuden ja pimeys alkuperä. Paradoksi onkin se että Jumala on silti hyvä, ilman että Hänellä olisi suoranaista vastakohtaa. Yksi sana: Ykseys. Kaikki muuttuu sen ulkopuolella, ei ainoastaan Raimon ja Irman erilliset osoitteet, joista tosin tuli kahdesta nyt yksi, mikä raflaa tässä aika hyvin. Ennen kun kukaan ajattelija joka pitää itseään asenteellisestikin vapaana nyt innostuu, niin on välttämätöntä ottaa esille jo tämä tuttu vertauksellinen tarina. Siis, jos kinkeriporukka rukoilee poutaa kuivana kesänä, mutta Jumala vastaa maanviljelijän rukoukseen sateesta, voidaan tällöin sanoa että Jumala oli “Paha” kinkereitä pitäville uskovaisille ja “Hyvä” maanviljelijälle joka nyt saattaa saada sadon josta on kummasti myös hyötyä tulevien kinkereiden kastettavien suhteen. Selitin miten Ykseydestä saa alkunsa kakseus, mutta siten että sen dynaamista kahta toisistaan riippuvaista prinsiipiä erotetaan näennäisesti (lankeamus, Hyvän ja Pahan Tiedon Hedelmä siis poistaa tuon näennäisyyden jolloin "näemme jotta emme näkisi") Yin ja Jang on eräs tämän dynamiikan, havainnollistava esitystapa, sen prinsiipit eivät ole erillisiä vaan se symboli, kuten risti ja Daavidin tähtikin kaikki tyyni kuvaavat kahden ykseyttä (risti taivaan ja maan yhdistymistä, Daavidin tähti femiinin ja maskuliinin yhtymistä kolmiomerkkeinä sekä tietysti muut merkitykset päälle) - 5 elementtiä on siis Yinin ja Jangin "jatkotutkimus" jossa ilmenemismuodot on jaettu 5 elementtiin, joista kukin symboloi tämän energian virtauksen ilmiötä; puun (ylöspäin), tulen (ulospäin säteilevä), maan (keräävä), metallin (sisäänpäin tiivistyvä, spiraalimainen) ja veden (laskeutuva). Onkin mielenkiintoista, tätä ilmiötä kutsutaan nimellä wǔxíng -wǔ = viisi; xíng = kävellä, kulkea, siirtyä, matkustaa, mikä tekee tästä niin mielenkiintoisen, on se että suomen kielen sana "viisastua" on suoraan otettu tuosta "viis(i)-astua" jolloin mystiikkani on pohjimiltaan jälleen kerran demystifikaatiota ja termi Viisi Elementtiä käännöksenä väärä, oikea muoto olisi Viisi Askelmaa - Viis Astua. Raimo kertoi jonkun todella hämärän juutalaisen vertauksen, liittyen pahan taipumukseen ja sen poistamiseen jonka kohokohta oli se että kananmunat katosivat. Kaikki katsoivat joko Raimoa tai seiniä, ja minulla välkkyi otsassa Still-merkki. Raimo palasi kananmunakohdan jälkeen takaisin raiteille, tai ainakin minä palasin.

Kyllä me sitten paskaakin jauhoimme siellä. Irman kanssa kun tuuppasimme tuiskussa rullakkoa, sanoin että on hyvä etteivät he muuttaneet johonkin vaikkapa Pispalaan mihin oli kilometrien matka. Ihmiset pysähtyisivät kohdallamme, kun tuuppaamme kehikkoa missä on punainen sohva palasina (eräästä hotellista saatu, saa hiivainfektion jos sen päällä istuu ilman housuja, muuten housut saavat sen), he antaisivat meille roposia ja toivoisivat ettei mielenterveysongelmaisia nuoria ajettaisi tuolla tapaa hankeen.

Minun poliittisesti epäkorrektit vitsit naurattivat aina jotakuta. Tom Tom sanoi että oikean koodin painelemisessa hissi menee salaiseen kellarikerrokseen missä on armeijan tukikohta. Epäilin että Raimon ja Irman kämpässä asuneet ammatipedofiilit ovat nyt muuttaneet sinne. Mummo joka luuli näppäilevänsä tekstivieistiä puhelimeensa, oli vahingossa painellut tuon koodin hississä ja ajautunut tuohon tukikohtaan. Mitä mummolle kuuluu nykyisin? Miguelos Miguelos Miguelos ei ollut vain saanut erinomaista edistystä projektini oppilaana, vaan alkukantaista ja voimistavaa raivoa missä on vallankumouksellista pontta.

These are strange days for you, me, and Germany
But we have honour, and with that we win


Edellisen viikonlopun jälkeen minulle tuli tunne, että nyt asiat ovat alkaneet mennä kuten pitääkin, mutta silti sykli jota kutsun Hard Times & Hard Measure-sykliksi, ei vielä loppunut siihen. Minä aavistin sen. Perjantaina se selvisi, että vielä on hyeenoita jotka luulevat voivansa tulla leijonakuninkaaksi leijonakuninkaan rinnalle, jolloin aloin välittömästi toimiin jotta hyeenan voima palaisi sille ei kaksin- vaan peräti kolminkertaisena takaisin?

Now I know
What this is all about
Now I know
Exactly what I am


- Tämä kaikki oli kuitenkin alkua, viikonloppu on lukunsa sinällään joten en mene sen pidemmälle vielä tässä yhteydessä mutta paljon ennen kuulumattomia, jännittäviä ja suorastaan vedet silmissä naurattavia Hard Times, Hard Measures-syklin tapahtumia tapahtui, ja olen varma että sykli alkoi kun viime viikolla minulta hajosi vedenkeitin. Ja tämä episodi sisältää mm. takaa-ajokohtauksen aamuyöstä moottoriajoneuvoilla!

Marketissa tapasin Elisabeth Bathoriasta, jolla oli hyvin paljon hänen normaalista tyylistään poikkeava asu, vihreä haltiapaakarin lakki ja marketin virka-asu; ne hän sanoi polttavansa silloin kun jättää kyseisen puulaakin. Hän kehui Home Studiota jota on kuunnellut, ja se tietenkin lämmitti minun hyvää sydäntä. Tämä kun olin reissuni loppusuoralla, muuttoreissun jonka jälkeen menin salille ja sieltä kaupoille. Samanlaisia paakarinlakkeja minä ja Miguelos Miguelos Miguelos käytämme sitten kun muutamme Raimon ja Irman saunaan asumaan. Öisin kirmaamme ympäriinsä asuntoa, ja jos jouluna pöydälle on jätetty kinkku, me syömme sen neilikat ja läskit. Muistutamme liikkeiltämme notredamen kellonsoittajia. Kaikki se kuuluu asiaan. Minä ja Miguelos Miguelos Miguelos lähdimme samalla kertaa, vaikka aprikoin että missä vaiheessa hän sanoo meille kiitokset siitä kun kävimme ja kysyy milloinkohan vieraat olisivat kotonaan jos nyt lähtisivät. Sitten hän meidän poistuttua juo lonkeroita luomishuoneessa ja soittelee Raimon bassokitaralla Home Studion tunnarin muhkeaa bassoraitaa.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Halloween After Dark (Good Lava & Steam Time)


“A swollen sun melting at the horizon

A living flame, impossible to resist,
Burning me deep with every bite, kiss and lick.


Oh I'm haunted (by her).”

- Haunted

Jos edellisenä reissulla olo kofeiinishokin ja mentaalisen matalapaineen vuoksi oli kuin vauva joka kulki liukuhihnalla kohti sirkkeliä, oli sen täydellinen vasta kohta viime viikonloppu. Kaikkinaiselle onnistumiselle oli asetettu rajaksi vain taivas, ja minun olisi vain pitänyt kysyä. Omituista kuinka viikot ja päivät voivat olla niin erilaisia. Kuten mielialat. Panta rei.

Oli erinomainen Halloween, minulle se oli Drunkoween, tein erikoislähetyksen joka oli monestakin syystä erikoinen. Sen editoiminen, valmistelu ja miksaamisen aika oli erittäin kriittisellä tasolla, mutta Luojan kiitos lopputulos ei ollut katastrofi vaan jotain mihin jokainen voi olla tyytyväinen. Minulla on miellyttävä tunne Home Studiosta, että jokainen jakso on parempi, kehittyneempi ja jännittävämpi kuin edellinen. Suunnittelen joulunaluksen erikoisjaksoja, joko pikkujoulushowta, tai jopa joulushowta. Puhumattakaan sitten uudesta vuodesta. Mahdollinen Tipattoman Tammikuun erikoisduo voisi olla myös kova sana, jos nyt kyseistä “juhlaa” vietän. Silloin kuitenkin on syntymäpäivät ja nimipäivät, mutta ne olisivat loppukuusta. Tämä tälläinen on aprikointia. Tosiasia on että vierailijat joiden kanssa olen neuvotellut ovat tuomassa mielellään päihteitä mukaan studioon, mikä tietää sitä että Drunkoweenin viininkittaaminen saadaan uudelle tasolle, kun matala örinä ja kilinä täyttää studion tuntikausiksi, välillä se lakkaa kun tulee tyhjää ilmaa eetteriin “musiikkina” joka päättyy kolinaan ja kilinään sekä joukkolauluun.

Vieraista puheenollen, B. Viitanenkin, lyhyesti Pillu, oli myöskin Bop-pillsissa, jossa olivat kaikki maailman tutut, ainakin melkein, tuona iltana. Kysyin tapaamaltani Illulta, että mitä hänen pukunsa esittää, johon hän vastasi: “Minua itseäni”. No, minä kysyinkin sen pilke silmämunassa, joten tuota ei voida luokitella pahanilkiseksi nuijailuksi. Järvisen Eskokin osui kohdalle, mikä ihme tuota veljeskatrasta oikein vaivaa, heidän kasvuikänsä kestää 30 ikävuoteen, joten Esko böy kasvanee näillä näkymin vielä nelisen vuotta. Nyt mies oli leveä kuin baaritiski ja pää heilui strobojen vieressä. Hän sanoi että olen aina yhtä hyvällä itseluottamuksella varustettu, ja minusta hän pohjimmiltaan on sympaattinen. Joku puhui jotain naisiinmenemisestä, johon hän sanoi minulle että ei kai vaan ole niin ettei sinulla ole naista, johon minä sanoin että jos yksi vaimo ja kolme tyttöystävää voidaan sellaiseksi tilaksi luokitella niin sitten ei ole. Meidän tapaamisemme joka koostui pienestä piikittelystä, vittuilusta ja lämminhenkisestä kiinnostuksesta mitä toisen elämään kuuluu; Esko sanoi että tiesi missä olin sillä kilometrin päähän haisi partavesi, minä siihen että kyllähän Esko aina haistaa miehet jopa kilometrin säteeltä. Kaiken keskeytti B.Viitanen jonka kanssa otimme oitis edellistä viikonloppua piristäneen sekoilukohtauksen johon kuului aasian puhuminen.

Harmillista kyllä, mutten tullut ottaneeksi mukaan naamiaisasua. Sen piti olla pieni ja yksinkertainen, joko kultainen ruttonaamio jollaisia voitiin nähdä Eyes Wide Shut elokuvassa , minun versioni tietysti ei ollut ihan alkuperäisen kaltainen vaan enemminkin tyyliä Venetsia. Naamion koristeellinen versio on hieman erilainen käyttötarkoitukseltaan kuin alkuperäinen, jonka nokkaan taltioitiin hyväntuoksuisia yrttejä, sillä naamioita käyttivät kuolleiden kärräjät. Heidän sloganinsa mitä he huutelivat talojen pihoilla kuin makaaberit maitomiehet oli: “Tuokaa ulos kuolleenne.” Toinen vaihtoehto olisi ollut kuuluisat jo monta juhlaa satunnaisesiintymisillään piristäneet paksusankaiset pullonpohjalasini. Olisin pistänyt ne päähäni, ja rooliasuni nimi olisi oitis ollut pedofiili. Molemmat jäivät kokeilematta, mutta monella oli asu ja olin oikeassa kuten lähetyksessä sanoin: Halloweenia juhlitaan ainakin baareissa. Tuntui siltä että eksentrinenkin ulkoasuni olisi voitu joidenkin mielestä luokitella asusteeksi sillä kukaan ei katsonut minua ihmeissään – kun katsoo minua, jokainen päivä on Halloween? Sitä vastoin eräskin nainen tuli baaritiskillä sivelemään pulisonkejani ja kysyi ovatko ne aidot, ja kehui niitä siksi että ne ovat aidot ja niin hienot. Sellaisilla naisilla on hyvä maku. B. Viitasen asuna oli yhdessä vaiheessa iltaa "mursu" (pillit sieraimissa).

Eräs nainen jolla oli syntymäpäivät tuli hakemaan minut välihitaille oitis ja minähän en ole lainkaan julmuri, vaan vanhanajan herrasmies joka auttoi neitoa hädässä. Neidon kanssa tanssittiin, ja pussailtiinkin hieman. Sitten minä poistuin kohti uusia Bop-pillsin maisemia, näin Juhannos von der Gerberöösin joka sanoi koittaneensa soittaa, kerroin etten ollut huomannut ja hän sanoi että kuitenkin nautiskelin siitä kännykän värinästä reittäni vasten, ja minä myönsin sen, sillä kyllähän Gerberöös mielellään suo minulle seksuaalisävytteisen nautinnon. Mukana oli myöskin Porilainen, minun olisi pitänyt arvata että siitä syntyy seurauksia, joista myöhemmin. Siinä samassa huulekas rotunainen ja hänen ystävänsä, joka samalla on silmälasipäisen miehen nainen, ilmestyivät tanssilattian ytimestä sen reunoille jossa olin seuroissa. Rotunainen sanoi että hänellä on minulle asiaa, hän katsoi minua päättäväisillä tummilla silmillään ja laski leukaansa ja piti hetken taukoa. Olin nähnyt kun he olivat tulleet, minä ja B. olimme tulleet neuvottelemasta Home Studiosta ja hän tarjosi hyväsydämisesti minulle viskin ja batteryn, Rotunainen, Silmälasipäinen mies ja tämän nainen olivat juuri meitä ennen. Minä tervehdin iloisesti Silmälasipäistä miestä, ja kun he lähtivät tökkäsin Rotunaista kylkeen ja kumpikin hymyili kuten tuossa tilanteessa kuuluukin hymyillä. Mitä Rotunainen kysyi? Hän kysyi että mikä on minun oikea nimeni, minä yllätyin etteikö se ole koskaan tullut puheeksi, hän sentään voi olla hellyyttävän utelias, kuin orava. Mutta ymmärrän hänet tavattuani täsmälleen, mitä tumma ja tulinen nainen tarkoittaa. Me syleilimme, hän vielä kysyi jotain ja Silmälasipäisen miehen nainen sanoi että meinaanko unohtaa hänet, jolloin korjasin unohduksen. Nimeni tietäminen on olennaista, hän oli eräänä yönä nähnyt minun menevän ohitse keskustassa muttei tiennyt millä nimellä huutaa, jos hän olisi huutanut vain huutamista, olisi kaikki muut ihmiset kääntyneet katsomaan häntä ja minä olisin kääntynyt katsomaan muita ihmisiä että miksi he katsovat minua kuin olisin huutanut. Kun hän kuuli nimeni, hän lausui sen, hän katsoi eteenpäin ja lausui sen kuin maistaakseen miltä se tuntuu suussa. Hänen äänensävynsä hymyili ja se ei kyllä haitannut yhtään. Ei sekään että sitä kysyi samana yönä eräs toinenkin nainen, hän kertoi olevansa hiusmalli ja hän vilkutti minulle kun juttutuokio oli ohitse ja käytti nimeäni. Brasilialaisen mielestä, minun nimeni kuulostaa vahvalta, mahtavalta, mitä se muuten tarkoittaakin (tai miehekästä), se on ihan eri suuruusluokkaa kun siitä pienenä kuullut suositut vitsit joihin tuo nimi useimmiten liitettiin.

Vaihdoin seuruetta, vai meninkö omille teilleni katsomaan pitääkö paikka muitakin tuttavia, joko heitä joita en ole vielä tavannut tai jotka jo olen tavannut, sisällään. Mahdotonta muistaa. Joka tapauksessa, minä ja Rotunainen sitten muodostimme jossain vaiheessa boheemin yksikön joka tiesi mitä hyvät ajat ovat – She Came In With a Burning Man! Se tapahtui täysin huomaamatta, mutta me liikuimme näyttävästi sillä olemme sen sorttisia ihmisiä. Minä ja AK-47 (like a bikini girl with machine gun; it's all loaded with fun).

Istuimme jossain vaiheessa sohvalla, ympäriinsä kummitellut B. "Suomen ainoa parikymppinen lapsinero" Viitanen näki meidät ja tuli istumaan pöydän päähän. Aiemmin olin nähnyt hänet pelipöydän ääressä, sinne minut neuvoi nunna jota kutsuin maatuskaksi. Pitää sanoa että B osaa tilannekomiikan, sillä hänellä oli noin kaksi pelimerkkiä edessään, samalla kun hänen pelikumpanillaan oli niitä kottikärrykuormallinen. Emme saaneet sohvakeskustelussa aikaiseksi mitään niin primitiivista kuin saimme edellisenä viikonloppuna erään hampurilaisravintolan edessä, sen sijaan olimme äärimmäisen sofistikoituneita, puhuimme mm. Kukkakimpuista, jollaisen saa tehtyä hyvin kun puristaa kivekset ja siittimen nyrkistä ulos. B. ehdotti että myös sellaiset kourassa olisimme laulamassa Rotunaisen ikkunan alla balladia, mutta minun olisi pitänyt muistuttaa että hän on sen verran boheemi tyttö ettei hänellä ole lainkaan siitä syystä parveketta eikä ikkunoita. Se olisi ollut vitsihuumorinaurua joka olisi hämmentänyt ehkä B:n mutta AK-47 olisi ymmärtänyt sen täydellisesti, heti siinä paikassa, ihan tosta noin vaan! Ihmiset olisivat osanneet sanoa että nuo kaksi tietävät enemmän kuin me muut tiedämme heistä, ja tuosta jutusta: “Niiden kahden välillä on salaliitto, he voivat suunnitella vaikkapa pankkiryöstöä keskenään muttemme voisi sanoa mitään varmaksi” (me suunnitelimmekin, me sovimme tekevämme sen Pulp Fictionin tyyliin, herra PJ on töissä lentokentällä, hän varmistaa kyllä loput). Hän katsoi ihmistä joka oli pukeutunut luolamieheksi, ja mietti ääneen oliko se mies vai nainen ja mistään kovinkaan virallisesta puheenaiheesta emme puhuneet sanaakaan. B. lähti, Purple Rain alkoi soimaan, minä ja Rotunainen lähdimme tanssimaan tahmeille lattioille. Hänen kanssaan tanssiessa huomaa että hän on hyvä naisena olemisessa. Sanoin hänen korvaansa kun tuli Titanicin tunnari, että me emme ehkä voi sanoa että olemme selvinneet Titanicista, mutta näistä tahmeista lattioista kylläkin. Hänellä oli nopeita tansseja vaivaavat piikkikorkokengät, ja minulla mustat terävät bootsit, ja meillä oli hienoimmat kengät mitä koko ravintolassa on kuunaan nähty. Illan viimeisen nopean tanssimme myös ennen kuulumattomalla tavalla, kun vedin hänet lavalle teki hänen toppinsa hetkeksi tepposen ja hänen vilkkaat tissinsä, nuo yön maitosprinklerit, kävivät kurkkaamassa ulkoilmaa (will she trick or treat - I bet she will), minä tietysti herrasmiehenä vilkaisin muualle, vahingossa ehkä mutta silti. Aikaisemmin puhuin Voin veljeksistä, Juhannos ja Porilainen, Scan Butter ja Butter Face. Kun joskus nuoruusvuosinani, eli kesällä olin jatkoilla erään naisen luona joka juuri toi minulle olutta ja vetäytyi välittömään läheisyyteeni, soi puhelin ja siellä olivat nämä Butter Gangstat, he kysyivät missä olen ja vastasin että tässä on juuri eräs hyvin romanttinen hetki kesken meillä, hiljaisuutta kesti noin puoltoista sekunttia kun linjan toisessa päässä alkoi ankara mutta rivo ja rasvainen huutelu. “Kaverit kilauttelee”. Oli sulkemisaika, kun minä ja Rotunainen otimme nojua, ja juttelimme, tuli Voipojat ja tietysti Porilainen huudahti “täällä kiima haisee” heidän mennessä ohitse. Mutta daamilla on poliittisesti epäkorrekti, ellei jopa boheeminlainen huumorintaju mitä pidän aina erinomaisena merkkinä.
Pojat ovat oikeasti vaatekauppiaita, siksi Juhannos oli Bangkokissa käymässä että voisi pahaa aavistamattomille asiakkaille sanoa sanaleikin “Bang Cock”, samalla Porilainen jonka nimikyltissä myös lukee Butter, tulee paikalle oltuaan hivelemässä alastomia mallinukkeja ja kysyy tarvittiinko hänen apuaan, hän luuli kuulevansa jotain. Voisi melkeinpä sanoa, että niin me tapasimme; olin ostamassa pukua. Myös joskus Bluesbarissa tämä parivaljakko tuli istumaan luokseni ja ensitöikseen toinen sanoi että he molemmat saivat eilen. Oli veitsellä leikattava hiljaisuus, joka loppui kun toinen jatkoi: "Niin siis emme toisiltamme."

Ulkona ollessamme polttelimme, minä ja Rotunainen, ihastelimme kusikujaa missä oli vain vähän kusta tällä kertaa. Nainen joka oli parin askeleen päässä hiveli pulisonkejani ja kehui niiden olevan juuri oikeanlaiset ja ihanat, hän sanoi ettei piittaa siitä mitä "missukka" asiasta on mieltä. Japanissa niistä tulisi muoti-ilmiö, ihmiset pitäisivät niistä myös merilevän korvikeena joka menee hyvin pääruuan yhteydessä, eikä vähiten siksi että ne ovat tunnettu afrodisiakki ympäri maailman. Kun ne pistää yöksi likoamaan öljyyn, aamulla on muodostunut myskiä.

Sunnuntaina minä ja Tina pidimme taas leppoisan keskustelukimaran. Me puhuimme niin edellisestä illasta, kuin psykologiasta, kuin siitä että millä aksentilla Rainier Wolfcastle puhuu saksalaisessa Simpsonsissa. Tina oli katsonut 2,5 tuntia kestäneen saksalaisen The Simpsons-putken, ja minua mietitytti että miten saksaksi dubatussa sarjassa puhuu henkilöhahmo jonka pitäisi puhua englantia saksan aksentilla. Vastaus oli itävallan aksentti. Aksentti näemmä otetaan aina jonkinlaiselta vastapoolilta, saksalaisille itävalta on kuin suomalaisille ruotsalaiset. Vanhoissa, kylmän sodan aikaisissa jenkkifilmeissä, olivat ne sitten toisesta maailmansodsta tai mistä vain, oli aina luihuilla ulkolaisilla aksenttina venäjä, tai ranska - vaihtoehtoisesti. Tina kertoi jonain päivänä kirjoittavansa kirjan Charlie Goodtime and His Ladies, minulla on jo Miguel Hirvosen kanssa varsin maltillisella vauhdilla etenevä projekti nimeltä Charlie Goodtime and His Sailors - noin kolme vuotta se on ollut olemassa, muttei vielä yhtäkään valmista biisiä! Olemme anarkistisempia viihdetaitelijoita kuin punkkarit jotka luulevat olevansa kovinkin kontroversaaleja soittaessaan punkkia kellarissa toisilleen, me emme soita edes toisillemme, eikä se ole edes mitään niin poppia kuin mitä punk, vaan avantgardea, jumalauta, pistäkää se piippunne ja polttakaa. Maanantaina taas Tinan kaveri Jennifer otti minuun yhteyttä ja kysyi apua suomen kielen läksyihinsä. Hän opiskelee mielenkiintoisia taiteita suomen lisäksi, sellaisia missä hierotaan ihmisiä päästä varpaisiin. Hirveästi sen enempää emme jutelleet koska Simpsonit alkoivat, ja minä kerroin että on laitonta jos Suomessa jättää ne väliin, mutta myönsin olleeni iloinen jos minusta oli apua. Olenhan mies joka lämmittää äitien sydämet, ja tyttäret! Jawohl!

Niin, ja henkeä nosti tulenlailla kun Miguelos Miguelos Miguelos oli pistänyt ilmoituksen Naamakirjaan jossa hän kiitti minua, välttäessään kohtalokaan lankeamisen. Luojan kiitos, "dharman pyörä" on lähtenyt liikkeelle ja projektini etenevät jo henkilötasolla ja tekevät elämästä sellaista että sitä ei vain siedä, vaan elää.

Siipikarjatiistai on jäänyt nyt yli kuukauden verran väliin. Kanojen onneksi. Mutta eipä ole enää Suvinatrixkaan siellä hommissa, nyt ei herra Oz saakaan Suvinatrixin rinnasta puristettua, vieläpä nutunlämpöistä täysmaitoa, suoraan tuopiin. Sen jälkeen hän voi pyyhkiä tyytyväisenä huuliaan jotka vielä kiiltävät rasvasta - hän tuskin on koskaan vielä saanut juodakseen niin hyvää maitoa! Mutta tämähän jo olikin tiedossa, silti se piti sanoa sillä Suvinatrix on jättänyt saluunan. Siellä kuitenkin jatkossakin saamme naamamme ruokituksi siivillä, mutta alakertaan tuskin koskaan tulee BDSM-luolaa missä Suvinatrix olisi tuntenut olevansa elementissään.

Tämän viikon on tarkoitus olla enemmän käytännöllinen, kuin luova, mutteivathan ne ole toisiaan pois-sulkevia periaatteita. Käytännön asiat ovat vain tylsiä, mekaanisia ja turhauttavia, mutta mitä miehen on tehtävä, ellei naista jolle sen voisi delegoida ole paikalla, se miehen on sitten tehtävä itse. Ja niitä onkin tehty, ja niiden kanssa touhuaminen on ollut samanlaista punnaamista kuin kuulantyöntö.