keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

En ehkä pysty katsomaan Mila Kunisin kuvaa viime viikonlopun jälkeen itkemättä

Näin pikkulauantaina on kulunut juuri sopivasti aikaa edellisestä lauantaista, jotta voimme muistella kivualistakin tilaisuutta naurulla. Toisaalta lähellä on myös tulevakin lauantai, joten ei tätä pitkään tarvitse enää kestää, vaan voimme painaa leuan rintaan, syöksyä ravintoloihin ja kohti uusia pettymyksiä.

Kaikki alkoi siitä, kun tuon mitä parhaimman kesäravintelin kattoterassilla minuun vahingossa törmää mies jolla on pitkä parta ja stetson päässään.

Törmäyksen jälkeen hän sanoo että jos minulla ei ole muuta, niin voisin tulla hänen pöytäänsä, mihin hän juuri on matkalla, ja minä siihen että mikäs siinä, mennään katsomaan mikä on meno.

Sitten alkoi tapahtua.

Pöydässä oli kuohuviiniä pöntöllinen, ja liuta nuoria naisia - kännissä ja kittaamassa kuoharia.

Kysyin mieheltä jo lähestyessämme pöytää, että onko tämä todellakin se hänen pöytänsä, mies vastasi myöntävästi.

Istuimme, joimme ja puhuimme erinäistä paskaa.

Sitten alkoi tapahtua, porukan parhaimman näköinen missukka, Mila Kunisin suora klooni, silmäili minua vähän väliä.


Muistan vieläkin sen, kun hän katsoi minua seksikäästä "sivuttaissuunnasta", samalla kun kuiskasi jotain blondille kaverilleen.

Blondi huudahti: Siis mä en anna sun panna tota jätkää tänä iltana!

Allekirjoittanut aktivoitui, ja hänen koko selkänrankansa koki sähköisen erektion - oitis!

Aivojen todellisuuspiiri oli kokenut hetkittäisen meltdownin; pessimismiyksikkö suli, tilanteessa jossa sinut kirjaimellisesti haetaan pöytään jossa on viinaksia, naisia ja vieläpä erään lempinaisesi näköinen nainen jonka mitä hehkuvin ja janoavin halu on tuntea sinut, tuntea sinut syvällä sisällään.

Osa kapasiteetista kului epäilemättä siihen kun kivekset saivat käskyn tuottaa extramäärän, ns. torpedotyylisiä alfasiittiöitä, jotka hakeutuvat maaliinsa, tavoitteenaan aggressiivisesti mennä moukaroimaan naisen munasolua, kuin hyökkäys kuolemahtähteä vastaan.

Mutta mitä tapahtuu seuraavaksi?

Oliko se nyt porukan kuski (he olivat Helsingistä), joka sanoo: Jahas, meidän on nyt aika lähteä, kun te saitte juomanne kerran juotua.

Helsingin mila kunis nousee, näen hänen minihamosessaan olevan poikkeuksellsen, feminiinisen ja pyöreän takapuolen, pienen nahkatakin joka on peittämässä hänen ylävartaloaan. Taisin saada vielä nopean vilkaisunkin.



Joskus elämä pudottaa taivaasta sinun syliisi tilaisuuksia ja onnea, mutta nämä tilaisuuksien ikkunat voivat olla auki vain sen aikaa että ehdit ymmärtävän niiden sulkeutuneen jo edestäsi.

Katsoin etääntyviä naisia, katsoin kaukaisuuteen ja yli kaupungin kattojen, sitten partaveikkoon joka höpötti minulle murteellaan jotain juttua: "Ja sitten myö sannoin työpaikalla kaikkea kissaksi, ja ai että myö naurettii sille jokaaneen", ja käännyin takaisin katsomaan eteeni, vieläkin ihmeissäni siitä mitä tuossa oikein tapahtui.


Tunnelma kattoterassilla tapauksen jälkeen
Myöhemmin vielä kun olin hukannut paikalla olleet uudet ja vanhat tuttavat sekä kaverit joita tapaisin, öysin itseni kuuntelemassa Nirvanan biisiä (luen juuri grunge-kirjaa), keskittyneesti ja ajatuksiini vajonenena.

www.tonninseteli.fi-moodi kasvoilla, kelaa illan tapahtumia ja kuuntele grungen syvintä olemusta
Tulee eteeni pieni lihaskimppu mies, joka ottaa fleksausasennon ja julman ilmeen kysyen: No eikö ole vielä tarpeeksi synkkää?

Nauran, ja mies pahoittelee ettei meinannut pahalla, mutta että ilmeeni oli sen verran julma, piti hänen vähäsen keventää tilannetta.
Load up on guns; bring your friends 
It's fun to lose and to pretend 
She's over-bored and self-assured 
Oh no, I know a dirty word

Ei kommentteja: