Aloittaessani aamuista meditaatiota, huomasin miten prosessin alkaessa mietin niitä näitä – tämä tapahtuu meditaatiossa aina. Älä jää ansaan hyviin ajatuksiin, äläkä jää murehtimaan pahoja kuin jotain auto-onnettomuutta jota olet juuri ohittamassa, huomaat että hyvistä muodostuu pahoja ja pahoista hyviä. Mietin että pitäisi pyttipannuainekset ostaa, ja meiramia koska se vähentää kehosta kortisolin määrää. Kortisoli on stressin sivutuote, joka alkaa pidemmän päälle käymään haitalliseksi, se esim. Alkaa turruttamaan aivotursoja, joiden seurauksena kortisolin eritys ei enää toimikaan kuten pitäisi ja ihminen alkaa joutua masennuksen valtaan. Melkein heti mieleeni välähti, nyt kun ajatukset olivat muuttuneet randomeista hieman eritellyimmiksi, että miksi minä stressaan? (Jep, minulla on stressiä, itse asiassa jopa kroonisen stressin oireita)
Stressi voi olla egon ase. Se on tällöin samaistumista ylikierroksilla toimeensa ja takertumista toimen heijastamaan egoon (egoja on useampi kuin yksi, vastoin yleistä luuloa, egon voi luoda joka asiaan, tällöin hengellinen ihminen joka on mielestään valaistunut on luonut vain “valaistuneen egon”, tai kuten Raamattu sanoo, hän tekee “lihallista jumalanpalvelusta” - tutki tätä ilmiötä mahdollisimman tarkasti itsessäsi ja muissa).
Toisaalta, se on “Kapitalistiselle Karjalle” syötetty mekanismi jolla pidetään Massakontrollille sopivaan tapaan huolta siitä, että sen uhri pysyy ruodussa, urallaan, tottelee ja “näyttää että on tosissaan”. Nyt, eustressi on eri asia, vaikka se onkin “stressiä”, tästä on puhuttu ja kertaankin nyt että se on se flow-tila joka on ennen kun stressi ottaa vallan – palaan tähän myöhemmin tekstissä, sillä siihen liittyy ihmeellinen asia!
Ennen kaikki projektit olivat suht luovalla, ellei jopa boheemillakin pohjalla. Ilo oli sitä että teki ensin itselle, sitten vasta muille. Tulosta alkoi syntyä. Tarkoitus ei ollut huijata itseään tai muita, vaan luoda proaktiivisesti todellisuutensa, niin että ulkoinen ja sisäinen kokevat integraation: alkemia 2000-luvulla.
Tätä helpottaakseen vakiinnutin ja loin tiettyjä arkea helpottavia ja tehostavia rutiineja. Salainen kunnianhimo on painekattila, sisäinen, laajentuva painekattila. Minua moitittiin pienenä siitä etten ollut kunnianhimoinen ja nyt kun osoitan sitä, ei sekään kelpaa, koska olen uskollinen itselleni ja enkä edelleenkään hirveän kunnianhimoinen asioihin joita kohtaan heidän mielestään kuuluisi olla kunnianhimoinen. Totta puhuen en ole oikein koskaan ymmärtänyt mikä sellaisen pointti on. “Kunnianhimo on psyykkinen sairaus” - Pentti Saarikoski Miksi kukaan haluaa voittaa kahdesti toiset, ensin niin että on jossain heitä parempi ja sitten vielä että voittaa heidän suosionsa ja saa heiltä kunniaa? Minun on pakko epäillä, ja minun on pakko sanoa että taisin sittenkin olla oikeassa. Kyseessä on mielisairaus, sillä he tekevät jotain mitä itsekään eivät täysin ymmärrä tekevänsä ja jota jokin heidän ulkopuolinen tahonsa laittaa heidät tekemään – he eivät täysin hallitse itseään.
Esimerkkini ja neuvoni ovat muuttaneet epäilijöistäni neuvonkysyjiä ja sivustaseuraajista esimerkin noudattajia; äkkiä havaitsen miten ihmiset ovat alkaneetkin etsiä jotain syvempää elämästä, seuranneet elämää parantavia ja hengellisiä ohjeita, perustaneet blogeja, suunnitelleet paitoja, alkaneet kirjoittamaan runoja, ryhtyneet laulamaan ja jopa alkaneet auttamaan muita ihmisiä! Kaiken kaikkiaan siis haastaneet do-it-youself-aktiviteetilla status quo:n konsesukset, ja päättäneet toteuttaa sen suuren unelman johon salainen lahjakuus ja intohimo on kytenyt kaikki ne massakontrollin ja ehdollistamisen, jantelaiset vuodet: “Älä luule että olet jotain”. Olen Tulen Poika, joka sytyttää kaiken tanssillaan! Jumala on suonut minulle tulipatsasmaisen, voimakaan hengen ja sen voimat. Olen pulassa jos käännän ne itseäni vastaan, kuten olen joskus tehnyt.
Mutta takaisin vertaukseen. Sen ilmiön voi sanoa olevan kuin raskas, kuumana hehkuva tavarajuna (jos käännät tämän vertauksen, löydätkö salaisen viitteen?). Juna vaatii polttoainetta, ja uudestaan liikkeelle lähtemiset väliasemilta ovat rasittavia, samoin jarrutukset eivät suinkaan ole mitään höyhenjarrutuksia. Eli parempi pitää kone koko ajan liikkeessä.
Kun rinnastani oli ottanut, ja olin käynyt sairaanhoitajalla, hän oli kehottanut minua ottamaan nyt iisimmin. Suurin ongelmani ei suinkaan ollut se, että minun sydänfilmini tai verenpaineeni olisivat olleet vialliset – ne olivat kuulemma esimerkilliset! Ongelmana oli stressi. Jo silloin päätin tämän ensimmäistä kertaa, mutta nyt luomani virkamiesmäinen rutiininomaisuus onkin kostautunut, se saa silti olla mutta sen on mentävä uuden reformin lävitse.
Mietin aikaansaannoksiani.
Kirjallisuus:
- “Runokirja” (2009, käytännössä valmis, mutta jäänyt jumiin moneen mutkaan, nyt se alkaa taas olla kondiksessa ja juuri tämä on se myyttinen “Uusi Tuote” josta olen puhunut – enää sen ilmestymistä estää kauppasoftan kuntoon saaminen. Rajoitetun Painoksen kanssa sählääminenkin alkaa helpottua – Jos Luoja suo, tulee tämä työ myyntiin kevään aikana)
- “Kirja” (700 sivua, jälkituotantovaiheessa, muuten lähes tulkoon valmis)
- “Tietokirja #1” (noin 100 sivuinen luonnosrunko olemassa, mutta pääsääntöisesti vielä palasina eli erillisinä kappaleina ja muistiinpanoina, muuten lähestulkoon valmis)
- “Tietokirja #2” (Kokolailla sama juttu kuin edellisessä, mutta keskeneräisempi)
Blogi ja nettiradio:
- Satoja blogitekstejä, mukaan lukien erikoisraportteja ja mainostekstejä
- Kymmeniä radio-ohjelmia (yksi kokonainen tuotantokausi ja toinen menossa hyvää vauhtia)
Musiikki:
- 2 (+1 DELUXE edtionin mukana tullut) singleä
- 1 EP (tulossa 23.4 tuplaversiona)
- 1 täysimittainen albumi
- 1 cover-levy
- Demoja, keskeneräisiä, covereita ja Deathtimen ulkopuolista materiaalia kuten Radio Home Studion tunnari, tai muille kirjoitettu materiaali. Samoin levyissä kaikki on ohjattu ja suunniteltu itse mitä tulee rakenteeseen ja sovittamiseen.
Muut:
- Lukemattomia paitoja, laukkuja yms. vaatteita sunniteltuna
Voin sanoa nyt kaksi asiaa. Ensinä, että jos rehellisellä työllä ei pääse rikastumaan, niin ei kyllä luovallakaan. Ei ainakaan heti, mutta jos Luoja suo, niin sekin vielä seuraa.
Minä suhtaudun taiteeseen niin, että sen tekijä on oikeassa ja vasta sitten sen vastaanottaja, jolla tosin on oikeus omaan tulkintaansa. Vain näin syntyy syviä taiteellisia suhteita.
Picassolla meni 30 vuotta sanojensa mukaan ensimmäisen mestariteoksensa tekemiseen. 5 pisteen vihje: hän ei maalannut sitä koko aikaa.
Mutta nyt se toinen juttu. En ole tässä vain tullut toteuttaneeksi unelmaani, vaan elän sitä koko ajan – tätäkin kirjoittaessa minä elän!
Sikäli rikkaus on sivuseikka, että minä luon luomisen vuoksi. Se sanoinkuvaamaton euforia ja Da Vinci-persoonallisuuden hyperfokuksen täyttymys (oho, muistaisiko tuota sanarimpsua enää toista kertaa?) on sanoinkuvaamaton tila!
Ongelmana vain tässä yhteiskunnassa on se, että olet joko “keskiluokkainen” valtion tukema taitelija, rikas tai sitten kuten minä: nälkätaitelija (joka tosin onnistuu pitämään elintasonsa yllä).
Kuriositeettina tällä oli se, että kun olin mennyt kylpyyn tekstin ylöskirjaamisen (muistivihkoon, joka on syytä olla käsillä inspiraation yllättäessä) jälkeen, tuli lukemani kirja "Onnellisuus" juuri lukuun jossa puhuttiin "flow"-ilmiöstä. Sitä oli tutkinut Chicagon yliopiston nimihirviömäinen professorismies nimeltä - tässä se tulee - Mihaly Csikszentmihaly (oho, joskohan tuon muistaisi toisellakin yrittämällä?). Mies tutki ilmiötä jota kutsui nimellä "virta". Hän oli kiinnittänyt huomiota siihen kun maalari maalasi hyvin, hän oli täysin uppoutunut työhönsä, kunnes sai sen valmiiksi ja unohti sitä tehdessään väsymyksen, nälän ja epämukavuuden tuntemukset. Kun teos oli valmis, innostus lopahti nopeasti - virta oli ehtynyt. Tämä kyseinen hyperfokukseen liittyvä virtauksen tila on se kun uppoutuminen siihen mitä tekee on tärkeämpää kuin toiminnan lopputulos. Tämä sama ilmiö toistui monissa eri toimissa. Sain ilokseni havaita että se mitä olen vastaavasta ihastuttavasta, ja yleensä työn onnistuessa rajattomaan euforiaan päättyvässä tuntemuksessa havainnut, on se että se muistuttaa hivenen meditaation tilaa:
"..olemme täysin mukana itse toiminnassa. Minuuden tunne hajoaa. Emme huomaa ajan kulumista. Teot, liikkeet ja ajatukset seuraavat toinen toistaan luonnollisesti kuin jazzia soitettaessa. Olemme sitoutuneita koko olemukseltamme ja käytämme kykyjämme maksimaalisesti". - . Csiz...Chicag..Csikszentmihalya
J:n kanssa puhuimme asiasta kuvaussessioiden jälkeen, sillä kaikki aikaisemmat täysosumamme ovat olleet tuon kaltaisesta tilasta tulosta, mutta myöhemmin syntyy ego jonka hedelmät ovat erittäin kaksijakoiset tyyliin tupla tai kuitti. Se alkaa lopulta nakertamaan luovaa ja voitollista prosessia.
"Minusta tuntui, että olin kuin vesiputous"
- Dianne Roffe- Steintotter (94 vuoden kultamitallisti talviolympialaisissa).
Eustressin (aka. "euforinen stressi") käsitteen loi kanadalainen psykologi Hans Selye, hän kehitti sen noin sata vuotta sitten saaduista tutkimustuloksista, sen pohjalta miten kiihtymyksen tila, jännite, vaikuttaa suoritukseen. Asiaa tutkivat psykologit Robert Yerkes ja John Dodson. Kun taas psykiatri ja neurologi, Logoterapian kehittäjä, Victor Frankl havaitsi hminen ei itse asiassa tarvitse jännityksetöntä tilaa, vaan pyrkimistä ja ponnistelua johonkin päämäärään, joka on hänen arvoisensa. Hän ei siis tarvitse jännityksestä vapautumista mihin hintaan hyvänsä, vaan potentiaalisen toteumistaan odottavan tarkoituksen kutsua. Eli ihminen ei tarvitse homostaasia, vaan sitä mitä kutsumme noodynamiikaksi, eli jos tarkoitus on toisella navalla on toisella navalla sen toteuttaja, ja näiden välillä jännite.Kun heikkoa holvikaarta vahvistetaan, lisätään sen päällä olevaa kuormaa jotta osaset vetäytyisivät paremmin yhteen. Kuten japanilainen, yli 90 vuotias lääkäri sanoi haastettelussa jossa kysyttiin hänen pitkän ikänsä salaisuutta, ei energiaa anna vain uni ja ruoka, vaan se tulee sen tekemisestä mikä on mielekästä. Vaikkakin tämä tila on mahdollista saada aikaan missä tahansa askareessa, joskin tietyin ehdoin jotka vaikuttavat sen tilan toteutumiseen. - Tässä onkin muuten aiheen pohjalta kiintoisa tutkimus, joka viittaa aktiviteettien olevan eduksi (yin tarvitsee jangia, ja koneen on parasta pysyä lämpimänä, itsekin olen havainnut etenkin lenkkeilyn erittäin inspiroivaan ja elvyttävään vaikutukseen).Ja tietysti terveet myös jaksavatkin liikkua enemmän.
Tässä on miehen listaus liittyen aiheeseen. Listassa on 1, 2 tai jopa kaikki 8 tekijää ja osatekijää jotka liittyvät tähän ilmiöön - huomattavaa on että jokaisessa kohdassa kyse oli eustressistä eli tilasta joka on rennontilan ja stressaantuneen tilan välissä (yleensä juuri lähellä huippua josta tilanne ylikiihtyy ja muuttu stressiksi):
Csikszentmihalyan Lista Tilasta Nimeltä "Flow"
- He ottavat hoitaakseen tehtäviä, jotka heidän on mahdollista saattaa loppuun.
- He pystyvät keskittymään siihen, mitä ovat tekemässä.
- Heillä on selkeät tavoitteet.
- He saavat suoraa palautetta.
- Heillä on voimakas osallisena olemisen tunne, juoka syntyy ponnistelematta ja on vieläpä kaikenkattava.
- He tuntevat olevansa oman elämänsä ohjaksissa.
- He eivät ajattele itseään tehtävän aikana, mutta antavat itselleen enemmän arvoa saatuaan tehtävän hoidettua.
- Heillä on muuttunut käsitys ajan kulusta.
Neurootikolle on tyypillistä itsekeskeisyys, ja se on tarkoitus murtaa, sen sijaan että sitä vahvistettaisi entisestään. Siispä potilas asetetaan vastakkain elämäntarkoituksensa kanssa, jolloin hän joutuu asennoitumaan siihen uudella tavalla. Teoria on että neuroottinen ihminen yrittää paeta elämäntehtävänsä täydellistä mieltämistä. Mutta kun hänet saatetaan tietoiseksi tästä tehtävästä, hän vapautuu. - Victor Frankl
Eli tuleva itseprojektini on (kroonistuneen) stressin murskaaminen ja siitä vapautuminen. Päivä päivältä rennommaksi ja lähemmäksi rauhaa kasvaminen, ja pääseminen flow-virtausten vietäväksi aina kun sen aika on. Erona pitäisi olla se, että stressin jälkeen voi kokea hetken helpotusta mutta pian "apina on taas niskassa", kun taas eustressistä seuraa se että pystyy luopumaan päätetystä tehtävästä. Vielä "Kapitalistinen Karja"-ohjelmoinnit näemmä vaikuttavat pään sisällä, ja toisaalta ehkä se että minulla on taipumuksia A-tyypin persoonallisuuteen. Mystinen, persoonallinen alkemia jossa sublimoidaan energiaa on tällöin juttuni. Ei ole olemassa negatiivisia tunteita, vaan kyse on energiasta kuten sähköstä, joka pitää vain käyttää oikein. Tästä syystä moni ns. positiivisen ajattelun henkilö erehtyy, vaikka itse kannatan luomaani käsitettä "Post-Pessimistinen Optimismi", se voi olla hyvinkin optimistista suhtautumista elämään jostain näkökulmasta, mutta minä vain tarkalleen kutsun sitä optimaaliseksi tavaksi elää ja katsoa elämää. Se kääntää alaspäisen spiraalin ylöspäiseksi. Eikä pidä unohtaa, että luin hiljattain, itse asiassa juuri tänään ennen tämän kirjoittamista ja aamuisen meditatiivisen hetken alussa, Martti Lutherin sielunhoidollisia neuvoja. Sen pohjalta voisin sanoa ettei oikein mitään uutta ole taaskaan ollut auringon alla.
Lutherin Sielunhoidollinen Lista Kaikkinaista Melankoliaa ja Mielen Ahdistusta Vastaan.
- Älä ole yksin, tämä on tila johon masennoitunut erokoituu ja jää yksin demoniensa kanssa (sanoisin että yksinolo on hyvä, yksinäisyys paha, yksinolo on vapaaehtoista ja aina suhteessa johonkin toiseen ja se sallii kaivella esiin ajatukset ja ideat, järjestellä ne edessään ilman että kiireinen ja vilkas väkijoukko niitä talloisi, eikä tässä olekin järkeä?).
- Musiiki. No, kuuntele tai vielä ennemin tee sitä! Se myös toimii itsensä unohtamisen periaatteen kautta! Myös erinomainen nalkuttavan naisen sivuuttamiseen, Luther kertoi miehestä joka otti pillin ja soitteli sillä muina miehinä kunnes nainen oli laantunut. Todellakin eikö musiikki ole paljon parempi kuin naisen nalkutus?
- Positiivinen ajattelu. Kertomani Optimaalinen Nousun Spiraali toteutuu tässä. Luther neuvoi että ilo ja hyvä mieli ovat paras lääke. Tietysti nyt moni sanookin että no mutta sehän tässä onkin ongelmana, kun niitä ei ole! Mutta Luther antoi idean: "Minä, joka olen viettänyt elämäni surussa ja murheessa, etsin nykyään iloa ja otan sen, mistä voin"
- Takertumattomuus. Tämä oli hänen mukaansa paras neuvo: "Mutta paras neuvo yli kaikkien neuvojen on se, että ette edes taistelisi niitä [Saatanan nuolia] vastaan, vaan ..olisitte kuin ette niitä tuntisikaan, aja aina ajattelisit jotain aivan muuta." Tämä on aika lähellä meditatiivista tilaa. Nyt, ns. Tietoisuusmeditaatio on yhtä kuin kristillisen rukouselämän kolmas pysäkki eli Kontemplaatio. Siinä hiljennytään kirjaimellisesti - tämä on mahdollisesti se, hiljaisuus mistä Pyhä Kirja puhuu, eikä suinkaan se että oltaisi hiljaa pulpetissa. Jeesus sanoi olevansa hiljainen ja nöyrä ("alla kestävä"), niin monelle se ei tulisi mieleen uskonnollisten ja valtiollisten auktoriteettien suututtamisena, rahanvaihtajien pöytien kaateluna ja temppelin tyhjentmisenä itsetehdyllä ruoskalla! On tärkeää käsittää nämä asiat oikealla tavalla, ja puhua ainoastaan siitä mikä pitää paikkansa. Lutherkin tunsi epäilemättä kontemplaation, olen lukenut hänen harjoittaneen mietiskelyä luostariaikoinaan. Siinä tilassa ei takerruta hyviin eikä pahoinkaan ajatuksiin, vaan päästetään ne lipumaan pois, tai tulemaan jos ovat tullakseen. Tämä on paras neuvo!
- Tarvehierarkian oivallus. Tämä yksinäisyyden välttämisen lisäksi hakeutumaan maallisiinkiin huvituksiin, niihin jotka kohottavat mieltä ja vievät huomiota pois masennuksesta. Oli se sitten joutavanpäiväisiä sepityksiä turkkilaisista tai sen sellaista. Jos tämä tuo nauravan ja pilailevan mielialan, voidaan sitten siirtyä pyhiin teksteihin joista huokuu loppumaton ja ikuinen lohtu. Nyt, tämä toimii Maslowin löytämän tarvepyramidin säädöksin, eli ensin maalliset ja animalistisetkin tarpeet kuntoon, josta voidaan siirtyä hengellisiin asioihin. Todellakin, jos joku on ehdottomasti syy miksei vaikka amerikkalaistyylisten oikeistokristittyjen kapitalistiset yhteiskunnat voi toimia oikein muuta kuin hengellistä kristillisyyttä vastaan, on siinä että ihminen nälkäisenä ei havaitse henkensä nälkää - tai pikemminkin, maalliseen niukkuusmentaliteettiin aivopesty ja ohjelmoitu uhri jää jumiin eksistentialistiseen tyhjiöönsä, tällöin hän voi olla hyvinkin toimeentuleva mutta sisäisesti köyhä, jahdaten aina uutta materialismin merkkipaalua kuin nälkäinen haamu suoraan 6. maailmasta.
- Jumala ei luonut meistä puita tai kiviä, joten meidän on syytä hyväksyä tunteemme. Tästä syystä meidän on otettava aina huomioon yksilölliset tarpeet ja mukauduttava niihin. "Hän koettelee meitä sen kautta, voimmeko rakastaa ja pelätä Häntä sekä hyvässä että pahassa. Hän koettelee meitä, pystymmekö antamaan hänelle takaisin, minkä hän ensin on antanut meille, jotta Hän siitä saisi syyn antaa meille vielä enemmän ja parempaa."
- Liika pidättyväisyys ja väärä asketismi elämän parempiin asioihin. Mystikko on askeetin vastakohta, vaikka joskus nämä kaksi ovatkin yhdistyneet (se perustuu vain sille, hieman kuten masentunut menee piiloon oletettuja tai olevaisia kiusaajiaan omiin oloihinsa, mennään luostariin piiloon maailmaa ja sen kiusauksia). Mystikko iloitsee ja hämmästelee kuin lapsi sitä mihin kaikkeen Jumala on piiloutunut, jättänyt nimikirjoituksensa ja mistä Hänet nyt voikaan löytää. Panenteistinen todellisuus.
Eli tämä projekti ei ole välttämättä helppo, mutta ei se mitään, minulla on koko elämä aikaa.
* = Tästä dualismista voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta liittyen aikaisempiin teksteihin (kts. mm. tämä ) sillä aiheeseen löytyy vielä lisääkin sanottavaa. Esim. Timanttisutrasta. Miksi Buddha meditoi vielä saavutettuaan valaistumisen? Siksi että Nirvana ja Samsara ovat pohjimmiltaan yksi ja sama. Valaistuneen ei tarvitse harjoitella, mutta kyse ei ole staattisesta projektista, vaan osallistumisesta muutoksen maailmaan. Eli Nirvana on olemassa vain suhteessa Samsaraan ja päinvastoin - on ymmärrettävä ettei jälleensyntymistä ole sikäli että se olisi siirtymistä maailmoista toiseen, tämän puoleisesta toiseen, vaan siirtymistä pois (mielentiloista, ja yhden ainoan elämän sisällä näyttäytyvistä psykologisista) 6 Maailman Elämänjaksoista. Näet siinä mikä klikkaa, etkä enää palaa takaisin lähtö- tai muihinkaan ruutuihin, sillä olet päässyt irti karmasta, joka on karmaohjelmointi joka saa meidät toistamaan totuttuja tapojamme uudestaan ja uudestaan.Nirvana (tai "jälleensyntyminen") yms ei ole tuonpuoleinen vaan tässä ja nyt tapahtuva tila. Länsimainen hapatus ja väkisin luotu antiteesi esim. kristinuskolle sivuun ja sinne mistä se on tullutkin!
»Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa lause: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.» - Yrjö Kallinen
Siispä, kun Raamatussa puhutaan parannuksesta, on syytä katsoa sanan alkuperäistä merkitystä, se meinaa joko kantansa tarkistamista tai kannoillaan kääntymistä. Näin ollen muutos ei ole mikään laihdutuskuuri, se on elämäntavan muutos pikemminkin, tila jossa kaikki tapahtuu automaattisesti, jolloin mahdollisuus tekopyhään hurskasteluun puuttuu. Se, että ihminen voisi tehdä erotuksen saavutuksen ja ei-saavutuksen (dualistinen pari) välillä olisi osoitus että hän tuskin voisi kutsua itseään mitenkään valaistuneeksi. Pohjimmiltaan kaikki dharmat, logokset, olemassaolon elementit ja alkutekijät, ovat tyhjiä (panenteistinen todellisuus, Jumala ainoana tosiolevana - Logoksesta on johtettu sana logia, joka viittaa siihen miten jokin järjestelmä toimii, kun taas Logos itse eli Jumalan Sana on kaikkien logioiden logia "Herrojen Herra") eivät ne pohjimmiltaan eroa toisistaan, vaan määrittyvät kontekstien kautta joihin kuitenkin olemme sidotut. On olemassa täten myöskin kaksi regimenttiä.
Sinun on ymmärrettävä että on olemassa illusorinen maailma, samsara, jotta voisit ymmärtää että siitä on olemassa poispääsy jotta voisit ymmärtää että olet jo päässyt pois ja ettei ole olemassakaan samsaraa tai nirvanaa. Jos ymmärsit tämän, olet juuri valaistunut. Olet ollut koko ajan nirvanassa, riittää että tajuaa tämän.
Ehkä asia on näin myöskin tähän pääsiäisen aikaan istuvassa tilassamme: Kristus kuoli ja pelasti kaikki, mutta moni ei tiedä tätä, joten heille pitää kertoa se. Sitten kun heille kerrotaan se, niin pitää ymmärtää että se on kertomattakin olemassa - riippumatta töistä tai henkilöstä. Joka ei tiedä siitä on pakana joka katsotaan omantuntonsa mukaan, tai juutalainen joka katsotaan lainkuuliaisuutensa mukaan. Mutta joka tuntee sen voi olla sitä vastaan tai järkyttyä ettei se kosketa häntä, jolloin hän ymmärtää että siitä kerrotaan koska siitä ei tarvitse kertoa.
Myös näihin aikoihin olin avannut Timanttisutran summa mutikassa ja sieltä tuli "se kuuluisin kohta" taas esille, ja luin sitä hieman pidemmälle, joten tämä onkin nyt hyvä päättää erääseen keskiössä olleeseen kohtaan:
"Onko olemassa dharmaa, jonka avulla tathaagata on täysin oivaltanut ylivertaisen, oikean ja täydellisen valaistumisen. - Buddha sanoi: Niin on, Subhuuti, juuri niin. Vähäisintäkään (anu) dharmaa ei löydetä eikä tavoiteta siitä. Siksi juuri sitä sanotaan "ylivertaiseksi (anuttara), oikeaksi ja täydelliseksi valaistumiseksi". - Timanttisutra
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti